You are only young once, but you can be immature for a lifetime.

Torstaina 1.9., täytin 21 vuotta.
Tiedän ettei se ole vielä ikä tai mikään, mutta silti tuntuu että nyt pitäis jotenkin olla aikuismaisempi. 21 kuulosta paremmalta kuin 20, vanhemmalta.

Ja näiden parien viikojen sisällä minä olen ollut meistä (minusta ja sisarestani 27v.) se ”vanhempi” ja kypsempi. Kuinka joku jaksaa niuhota jostain HENKAREISTA toisen syntymäpäivänä? Joo, olin vahingossa vienyt kaksi hänen henkariaan mennessäni, meillä on samanlaiset rautaiset IKEAsta, sori. Geez, what’s all the fuss?! Oh well.

Synttäriruoka. Nojoo, torstaina olin töissä seitsemään asti, jonka jälkeen menin vanhemmille syömään. Äiti ja isä harrastaa molemmat ruoanlaittoa, joten meillä on aina tapana että synttärisankari saa toivoa mitä haluaa syödä. No, mä en osannut päättää. Oikeesti, se on vaikeeta! 

Olisin halunnut jotain kalaa, mutta isäni innostui wieninleikkeiden tekemisestä, kun satuin mainitsemaan niistä jotakin.
Alkupalaksi oli ihana raikas salaatti, jossa oli vihreää omenaa, avocadoa, tomaattia, kurkkua, katkarapuja (kuorellisia ehdottomasti! hyi ne valmiiksi kuoritut. Ei maistu mereltä!) salaattia toki ja hyvä salaattikastike. Tais olla sinappipohjainen. Mm, se oli niin hyvää. Pääruoaksi oli tosiaan wienerschnitzeleitä perunamuusin sekä kapristen kera. NOM! 

Ja jälkiruoaksi isä oli tehnyt ylläripylläri-kinuskikakun missä oi välissä punherukoita ja vadelmia. Sooo damn good!

Synttärilahja. Haha! Tässä oli tosiaan käynyt niin, että olin käynyt vanhemmilla yksi arkipäivä, ihan noin muuten vaan moikkaamassa kun olin kulmilla.
Löysin olkkarin pöydältä Delia’s complete how to cook – kirjan ja olin vähän ihmeissäni, mutta sitä suurempia miettimättä menin kysymään saisinko lainata sitä, kansi näytti hyvältä. Äiti meni ihan paniikkiin kun tulin keittiöön kysymään ja huusi isäni paikalle (voitte vaan kuvitella mun ilmeen), no se oli sitten tarkoitettu mulle, mutta vähän myöhemmin. Laitan tähän vielä kuvan kannesta, kannattaa hankkia! Hauskasti kerrottu. Kirja mm. alkaa sillä miten kananmuna on kaiken alku ja synty. Ja niinhän se vähän onkin. Opastetaan mm. miten keitetään kananmuna, jne. Tosi, tosi basic! Kaikki jauhoista, leipomisesta, juustoista ruoanlaitossa jne! Paksu kirja, paljon asiaa. Mutta myös ihan kivoja ohjeita, ja ennen kaikkea ihania kuvia!
picture20091030123901_384x430q80.jpg

No, äiti oli kuitenkin napannut mun puheista miten olin ohimennen sanonut rakastuneeni Zarron näyteikkunassa olleeseen Alessin hedelmäkulhoon. Se on Fratelli Campanan vuonna 2004 suunnittelema, ja aivan ihana. So simple, so neat, so me.
                     316.png.jpeg

Siinä se nyt koristaa, mun tv-tasolla täynnä nektariineja ja viinirypäleitä. I love it! 

Lauantaina, eli eilen, pidin kinkerit kavereiden kanssa Mbarissa. Varasin kolme neljä pöytää sisätiloista, mutta siirryttiin kuitenkin terassille melko pian, siellä vaan oli kivempaa, raikkaampaa. Melko pian koko terassi oli täynnä merirosvoilmapalloja ja prinsessapillejä. :B

1244980671_img-d41d8cd98f00b204e9800998ecf8427e.jpg

560picture2upload.jpg

Mut muutkin asiakkaat leikki ilmapalloilla, ei vaan me! Henkilökunta ei ehkä niin tykännyt. 
Myönnän, olin melkoisessa huppelissa. Mut oli hauskaa ja sehän on pääpointti, right?

Synttärilaulu jota mulle laulettiin pitkin iltaa:

Happy birthday to you
You live in a zoo
You look like a monkey
And you smell like one too!

Kiitti kaverit. <3

 

Kuvat: Alessin omilta sivuilta, kirja googlesta kirjan nimellä, pillikuva hakusanalla prinsessapilli ja ilmapallot hakusanalla pääkalloilmapallo. Jee.

Ainiin ps. Törmäsin herra X:n. Sillä oli huono päivä. Mm, jaah. 

Suhteet Ruoka ja juoma Sisustus Oma elämä

Huuda sun äänihuulet rikki ja poikki

 

http://www.youtube.com/watch?v=scBcbh8I9e4

 

Anna Järvinen – Nuori ja kaunis (ft. Olavi Uusivirta)
Mentiin ajelemaan päämäärättömästi kaverin kanssa. Huudatettiin tätä kappaletta varmaan sata kertaa toistolla ja laulettiin/huudettiin mukana. Ehkä ihanin kappale vähään aikaan. Aluks Anna Järvisen ääni oli mun korvaan jotenkin outo, yhdistin sen heti jostain syystä Jippuun (jota en siedä, tiedä sitten miksi). Mutta nyt mä oon rakastunut tähän. Ja ehkä vähän Olavi Uusivirtaankin.

Jos menisin Idolsiin, laulaisin tän varmaan laulukokeissa, tai niissä. Toi kertsi on jotenkin niin mukaansatempaava, että se tulee väistämättä laulettua tunteella. 
Mietin tosi usein mitä laulaisin idolsin tuomareiden edessä, jos jostain syystä ikinä pyrkisin. Aina päädyn johonkin helvetin vaikeaan biisiin, ja masennun kun tajuan ettei mulla ole yhtä mahtava ääni kuin Adelella

Jos saisin päivän olla joku ihan kuka tahansa muu (julkkis), tahtoisin olla Adele. Tahtoisin tietää miltä tuntuu laulaa niin hienosti. Ja jos saisin vielä toisen päivän, tahtoisin olla Scarlett Johansson. Oh-my-dear-lord se on niin KUUMA nainen! 

 

http://www.youtube.com/watch?v=jCya1yiFFP4

 

Adele – Someone like you
Juurikin tämä liveversio saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin joka ikinen kerta. Oli se sitten se tuhannes kuuntelukerta tai ei. Aina.

Nyt voi ainakin hyvillä mielin mennä nukkumaan, kun on laulanut sydämensä kyllyydestä ja melkein kurkun käheäksi, pelkistä ihanista biiseistä. Onkohan muusikoilla tällainen fiilis keikan jälkeen? Euforinen olotila, jossa kaikki vaan on niin ihanaa. 

Suhteet Ystävät ja perhe Musiikki Suosittelen