Harjoitteluvuorossa ED

Vuorossa oli siis ensiapu/ päivystysosasto. Hoitoon saapuvat potilaat käyvät ensin eteisessä triage -hoitajan luona, kuten suomessakin ja hoitaja siis määrittää hoidon kiireellisyyden sekä hoidon tarpeen.

Päivystysosasto on iso sali kuten esim. jumppasali. Siinä keskellä on hoitajien ja lääkäreiden ”avo office”, jossa ovat lääkkeet sekä kaikki hoidolliset tarvikkeet. Lääkärit tekevät paperihommansa kirjoittamalla jatkotutkimus lähetteitä sekä laskuja perinteiseen tapaan erilaisille paperisille kaavakkeille, jotka kulkevat eri pöydillä sekä

 lokeroissa ympäri jumppasalia. Salin seiniin on maalattu maalilla vihreä alue, keltainen alue sekä punainen alue, jotka kertoo hoidon kiireellisyyden. Jokaiselle hoitajalle määritellään työvuoron alussa oma linja, jossa hän työskentelee koko työvuoronsa.  Punaisella linjalla on ainoastaan monitoriseuranta.

Yhteen nurkkaan oli tehty kipsaus- sekä pienkirurgisten toimenpiteiden piste. Se oli suojattu verholla, muuta yksityisyyden suojaa ei kenelläkään ollut. Päinvastoin, seinällä oli joka linjaston kohdalla iso taulu, jossa oli kissankokoisin kirjaimin kirjoitettu potilaan nimi sekä diagnoosi. Jos dg sattui olemaan mentaalipuolen ongelma joka esim. johtuu runsaasta alkoholin käytöstä, sekin kerrottiin kaikille hyvin avoimesti. Tietosuojavaltuutetulla olisi saattanut olla hieman asiaa… Kaikki potilaat olivat samassa salissa vauvasta vaariin, lasten puolta ei ollut erikseen.

Yksi käsienpesu allas sekä yksi käsipyyhe olivat lääkäreiden, hoitajien sekä potilaiden että omaisten yhteiskäytössä. Kaikki toimenpiteet samassa ” jumppasalissa” saa länkkäritytön pään pyörälle. Tilannetta ei helpottanut se, että potilaat vaihtoivat omavaltaisesti omaisineen paikkaansa, jos huomasivat, että viereinen sänky saattaisi olla jollain tapaa mukavampi. Toimenpide saattoikin vaihtua etsintäkuulutukseen.

Respiraattorisia ongelmia on lähes joka potilaalla, johtuen Katmandun ilman laadusta ja vielä tänäkin päivänä valmistetaan ruokaa paljon avotulella, josta tulee myös hengitystie ongelmia.

Tiskipöydät vyöryivät käytetyistä maskeista ja niiden letkuista, joita hoitajat puhdistivat aina kun ehtivät ja ripustelivat kuivumaan ”oskarin oksaan”. Vaikkakin potilaita on paljon, niin kaikki hoitui melko rytmisesti sekä rauhallisesti ja kaikki saivat tarvitsemansa hoidon. Ahtaissa tiloissa potilailla on aina mukana useampi omainen, jotka tekevät hoitosalista hyvin äänekkään ja rauhattoman.

Ruokatauolla kävimme sairaalan kanttiinissa lounaalla ja valitsimme kasviskeiton lounaaksi. Emme tilanneet lämmitettyä maitoa, vaikkakin kuva saattaa erehdyttävästi muistuttaa sitä. Kun oikein kupin pohjalta kaivoi lusikalla, löytyi kaksi porkkana palaa, joka siis meni mainiosti fifty-fifty.

Tilanteemme oli edelleen se, vaikkakin osastoa vaihdoimme, niin hoitotarvikkeiden puute sekä täysin erilaiset tavat toivat haasteita työskentelyymme. Meidät kuitenkin otettiin hyvin huomioon ja olisimme saaneet osallistua hoitotyöhön jopa enemmän kuin oma etiikka antoi periksi. Näissä tilanteissa oli hyvä pysähtyä tekemään pientä reflektiota itsensä kanssa.

Valitettavasti olosuhteiden pakosta, harjoittelumme on keskeytetty ja olemme palanneet takaisin Suomeen.