Vaeltajarapujen paluu

Vaatteissa alkaa käydä kato ja mukaan tarttui oikeasti aidot Leet! Ja Converset. Ja olisi tarttunut muutakin, sillä jotkin merkkituotteet hyvin vartioiduissa liikkeissä on jopa opiskelijalle sopivasti budjetoituja. Kaikki vaatteemme eivät palautuneet loundry servicestä ihan asianmukaisina, joten joudumme odottamaan niiden saapumista uuden kierroksen verran. Opiskelijabudjetista puheen ollen, kahden tunnin hieronnasta opiskelija voi vain unelmoida Suomessa mutta täällä se on toteutettavissa. Useasti.

Etsiessämme erityistuentarpeessa olevien  järjestöjä, löysimme koulun nimeltä Seeing hands (https://www.seeinghandsnepal.org/booking.php). Koulu kouluttaa sokeita hierontaterapeutteja hieronnoista saaduilla tuloilla ja maksavat koulutetuille palkkaa. Hieronta oli erittäin ammattitaitoista ja näkevät kädet löysivät vähän turhankin hyvin kohdat, joita ei pitänyt olla. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka! Ensi kerralla tosin pitää muistaa tajuta, että mikäli seisoo hiljaa paikallaan eikä istu osoitetussa tuolissa, saattaa toimia ylimääräisenä betonipossuna henkilökunnalle…

Holin juhlinta oli meille MUST, sillä se on riehakkain ja suurin tapahtuma näillä lakeuksilla. Harmillisesti massatapahtumia alettiin rajoittaa juuri ennen H -hetkeä. Onneksi kuitenkaan täällä elämä ei pysähdy, vaikka olisikin vastoinkäymisiä. Niihin on totuttu. Olemme tutustuneet hieman paikallisiin, joista yksi on paikallisen yliopiston opettaja ja koulumme hankkeessa työskentelevä henkilö. Hän halusi lähteä kanssamme viettämään juhlaa,

jotta saisimme ajatuksesta kiinni. Uudet lait, tehovalvonta sekä maailmalla vellovat pöpöt hillitsivät juhlintaa ja kansaa kaduilla. Ainoastaan yksi meistä sai väriä päälleen ja sekin saatiin suhteellisen helposti pois. Kaduilla kuitenkin juhlatunnelma näkyi, ja ajoittain sai väistää eri muodoissa lentäviä värejä tai kotikutoisia vesi-ilmapalloja. Koska kyseessä on riehakas juhla, päätimme Suomalaisina samalla reissulla hakeutua Garden Of Dreamsiin.

Tämä rauhallinen ja huoliteltu puutarha tulee olemaan myöhemmin uudestaan kohteenamme, sillä kevät on vielä niin alku tekijöissään, että haluamme nähdä sen täydessä loistossaan.

Reissussa aina toivoo, että ei ”pääse” tutustumaan suurlähetystöön. Me kuitenkin väkisin tyrkytimme itsemme sinne. Tai no, ei se ollut mikään mahdoton temppu.

Varmaankin kuten muillakin, eli yksi soitto ja kun perustelut ovat hyvät, olet sisällä. Aikaisemmin emme ole tulleet edes ajatelleeksi, että kuinka monien eri alojen huippuammattilaisia sieltä löytyykään. Tämä poiki meille jatko-option UN Women -organisaatioon sekä ajatuksen tasolla olevia muita mahdollisuuksia. <3

Taas saimme muuttaa uuteen asumukseen (sosionomimme sanoin ”meiltä vaeltajaravuiltahan se sujuu”) ja olemme nyt lähempänä työpaikkaamme eli Patanin sairaalaa. Vielä hetki sitten iloitsimme lakanoista, lämmöstä, jonka tarjosi ilmalämpöpumppu ja matosta sekä siististä kylpyhuoneesta. Paluu arkeen tapahtui

muutettuamme ja ensimmäisenä saimmekin todeta sähköjen olevan poikki. Yhdestä huoneesta löytyi valtava hämähäkki ja vesi on ruosteista. Yöperhoset koteloituivat jälleen makuupusseihinsa pimeyden laskeuduttua.

Nyt se sitten tapahtui, rajat ovat kiinni Covid -19 takia. Tänne ei pääse kukaan mutta me pääsemme ulos. Toistaiseksi olemme saaneet itse päättää, että lähdemmekö kotiin vai jäämmekö tänne. Yksi mahdollisuus on ollut, että meidät lennätetään Suomeen mutta täällä meillä on optio vessapaperiin. Vaikka olemme kärsineet saasteiden tuomista efekteistä ja välillä kaikki tuntuu äärettömän haastavalta, päätimme jäädä.