Kahdesta viivasta leppoisaan vauvakuplaan
Meidän tarinamme alkaa toukokuusta 2021, jolloin kuun ensimmäiset päivät olivat täynnä odotusta ja vatsan pohjalla kutkuttavaa jännitystä. Odotusta tulevasta toiveineen ja haaveineen – kohta meitä saattaisi olla kolme. Raskaustestiin piirtyi kaksi viivaa, jotka jo sillä hetkellä tuntuivat muuttavan koko maailman. Muistan sen onnen, sen ihanan epätodellisen hetken katsoessani testitikkua monessa eri valaistuksessa varmistaakseni, että meidän suurin haave on ehkä toteutumassa.
Raskausaikani sujui fyysisesti lähes ongelmitta ja ainoastaan viimeisillä viikoilla vointi oli hieman tukala. Toimintakykyni säilyi kuitenkin niin hyvänä, että pystyin tekemään kuntosalilla reippaan treenin vielä kaksi päivää ennen synnytystä. Jälkeenpäin ajateltuna pääsin kyllä naurettavan vähillä kolotuksilla ja vaivoilla, vaikka omaan itsekin hypermobiliteetin ja niveleni ovat täten yliliikkuvat. Omalla kohdalla tilanne on suhteellisen lievä, mutta hypermobiliteetti yhdistettynä raskauteen saattaisi sidekudosrakenteen vuoksi olla haastavaa aikaa keholle. Hormonitoimintani kuitenkin taisi tukea tilannetta juuri oikealla tavalla ja sain fyysisesti helpon raskauden. Nivelten yliliikkuvuus ei ole aiheuttanut minulle aiemminkaan juurikaan ongelmia, joskin olen joutunut miettimään asennonhallintaa ja liiketekniikkaa tiettyjen urheilusuoritusten aikana, mutta harvakseltaan edes muistan koko asiaa. Lapsuudessakaan en muista ominaisuuden vaikuttaneen ja kävelemään lähdin vanhempieni haasteeksi jo 9kk ikäisenä vailla malttia tai järkeä. Virallista diagnoosia en ole hypermobiliteetin osalta saanut, mutta läpäisen silti kirkkaasti Beightonin kriteerit, jotka ohjaavat diagnostiikkaa. Tarkemmin hypermobiliteettiin ja kriteeritestistöön voit tutustua esimerkiksi Reumaliiton ja Duodecimin sivuilla.
Raskauden aikana vauvan seurannassa ei havaittu mitään poikkeavaa, joskin lapsemme kasvoi läpi raskauden pitkänä. Tähän toki genetiikalla oli oma osansa meidän molempien vanhempien ollessa keskimääräistä pidempiä. Vauva viihtyi kuitenkin perätilassa pitkään viimeisellä kolmanneksella ja kääntyi pää alaspäin vasta paria viikkoa ennen syntymää. Synnytys oli pitkä avosuisen tarjonnan vuoksi, mutta sujui kuitenkin ongelmitta ja syliin saimme 4kg:n ja 55cm:n verran rakkautta rupeaman päätteeksi.
Pienen seikkailijamme ensimmäiset kuusi kuukautta sujuivat mallikkaasti ja lapsen kasvua oli ihana seurata hänen oppiessa uutta ja neuvolakäynneillä jännitettiin lähinnä kuukaudessa kerättyjä senttejä ja grammoja. Neuvolamerkinnöistäkin löytyy tältä ajalta pelkkiä hymynaamoja tekstien lomasta ja vauvaperheen elämä tuntui väsymyksestäkin huolimatta kepeältä. Vauvaa kuvailtiin ensimmäisinä kuukausina jänteväksi ja lihastonukseltaan normaaliksi.Motorinen kehitys eteni aikataulussa ja kaikki vaikutti olevan juuri niin kuin pitää ja toivoa voi. Jäntevyys käsitteenä tuntui silloin ja tuntuu edelleen todella ympäripyöreältä, sillä ”normaalin” rajat ovat kaukana toisistaan ja pitävät sisällään laajan kirjon. Yleinen mielikuva ihannoi jäntevää vauvaa ja pehmeämmän lihaksiston omaava vauva saa puolestaan herkemmin huolestuneemman ilmeen niin vanhempien kuin lasta sylissä pitävän sukulaisenkin kasvoille. Esikoisen vanhempina olimme tämän asian tiimoilta täysin neuvolan varassa uskoen, että eiköhän meille kyllä kerrota, jos jokin on vialla. Näihin aikoihin huomasimme lapsemme pyörittelevän turvakaukalossa istuessaan nilkkojaan, aivan kuin hän chillaisi rennosti ja tutkisi maailman menoa samalla viihdyttäen itseään. Pidimme tätä lähinnä ihanana pienenä piirteenä. Lapsemme myös ojensi jalkojaan voimakkaasti etenkin pukemistilanteissa selinmakuulla, mutta tämänkin kerrottiin olevan aivan normaalia ja menevän ohi vähitellen.
4kkn iässä pieni seikkailijamme oppi kääntymään vatsalleen ja 6kk:n iässä kierittiin. Sitten kierittiinkin ja pitkään.
