Esikoistaan odottava äiti googlaa raskauden aikana lukemattoman määrän tietoa lapsen kehitysvaiheista ja lataa älypuhelimeensa sovelluksia kertomaan käynnissä olevan raskausviikon kehityksestä. Sovellusvalikoima tarjoaa myös sulavasti jatkumoa lapsen kehityksen seurantaan kohdun lämmön ulkopuolella ja pystyt klikkaamaan hymynaaman jokaisen saavutetun tavoitteen ja virstanpylvään kohdalle. Ensimmäinen hymy kirkkaiden silmien loistaessa, vatsalleen kierähtäminen, istuminen, tukea vasten seisominen ja se odotetuin vauvavuoden kruunaava käveleminen. Tuntuu, kuin joka päivä lapsi kasvaisi silmissä.

Ajan kuluessa sovelluksen hymynaamojen aikaikkunat tuntuvat kuitenkin vähitellen karkaavan kuukausien vilistessä sovelluksen kalenterissa ja mielen alkaa valtaamaan orastava huoli lapsen kehityksestä. Google maalaa omat pirunsa äidin yöllisille seinille ja vertaistukea ei tunnu löytyvän lähipiiristä, ei yhtä artikkelia netin perhesivustoilta tai ainoatakaan keskustelua foorumeilta. Samaan aikaan ansioitunut neuvolajärjestelmämme antaa omat paineensa yhtälöön. Olet kaiken keskellä yksin huoliesi kanssa luottamassa äidinvaistoon, joka poukkoilee suunnasta toiseen vailla mitään järkevää suuntaa. Tämä blogi on perustettu vertaistueksi, koska siitä olemme jääneet itse paitsi matkallamme, jota on siivittänyt motorisen kehityksen haasteet vailla kuitenkin mitään selittävää neurologista diagnoosia.

Esikoislapsemme on nyt 1,5-votias, maailmaa uteliaasti tutkiva pieni seikkailija ja päivämme täyttyvät huterista pienistä askeleista Surestep -ortoosien kanssa. Lapsellamme on todettu yliliikkuvat nivelet, normaalin rajoissa oleva pehmoinen lihastonus, varvistelua sekä yleiskattavana diagnoosia edellä mainituille; kehitysviivästymä. Haasteemme alkoivat lapsemme ollessa noin 7kk ikäinen ja nyt lähes vuotta myöhemmin huolien hieman hälvetessä aika tuntuu sopivalta jakaa tarinamme, jotta edes yksi vanhempi, joka valvoo öisin miettien ja huolehtien, voisi saada edes hieman enemmän tukea ja ymmärrystä oman lapsensa ominaisuuksia kohtaan, kuin mitä me saimme. Vertaistuen tarve ei mielestäni katso diagnooseja, vaan kaikelle on paikkansa. Vanhemman huoli tuntuu olevan sisäänrakennettua myös tilanteissa, joissa kehityksen kulku meneekin kultaisen keskitien laitoja hipoen ja kolistellen.

Ajatuksenani on jakaa meidän matka tämän blogin kautta, mutta myös Instagramin (shakysteps) puolella bloginostoina tiivistetysti.

Tervetuloa mukaan!