Kiinalainen Starbucks = Heippa, kuuloaisti
Anteeksi mitä,
ajattelin kirosanoilla höystettynä, kun astuin sisään Starbucks-kahvilaan Shanghaissa.
Kahvilan äänenvoimakkuus: 200 desibeliä.
Tyhjiä istumapaikkoja: 0.
Hyvästi työrauha. Hyvästi rauhallinen hissimusiikki. Hyvästi kuulo. Tervetuloa Kiinaan.
Edes aamuöisen McDonald’sin jurrinen älämölö Helsingin keskustassa ei vedä vertoja ravintola- ja kahvilakokemukselle Shanghaissa. Ruokailu on täällä ennen kaikkea sosiaalinen tapahtuma.
Ja sehän kuuluu. Kiinalaisten normaali ”No miten menee? Mulle ihan hyvin” -pöytäkeskustelu kuulostaa ilmiriidalta, sillä äänenvoimakkuus on törkeän kova verrattuna suomalaisten mutinaan.
Starbucksissa söin jogurtin (ahh, sokeroimatonta) ja hörppäsin latteni hujauksessa. Lopun aikaa yritin saada nettiä ja Facebookia toimimaan.
Ilmehdin Iinalle pöydän yli. Miten täällä voi olla näin kova meteli, irvistelin. Mä en kuule mitään, Iina irvisti takaisin.
Jälkikäteen korvissa soi. Onneksi kahvi oli hyvää.
