Miksi olen täällä

On pitänyt jo pidemmän aikaa tämä blogi aloittaa. En kuitenkaan ole saanut aikaan muuta, kun kirjoittaa blogin nimen ylös. Kiirettä on siis pitänyt ja aika, joka jäänyt ylimääräiseksi, käytetty johonkin muuhun muka tärkeämpään. Oikeasti mikään ei olisi ollut tärkeämpää, kun näiden kokemustan kirjoittaminen ylös ja niiden jakaminen ennen kaikkea.

Mutta ensin kuitenkin esittelen hieman itseäni ja tarkoitusta tälle hassun hauskalle blogille.

Kaikki varmaan alunperin alkoi sinä päivänä, kun noin neljä vuotiaanan tyttönä aloin miettimään, miksi tunnen tällä tavalla, ja kuka on se, joka katsoo silmistäni ulos maailmaa ja tuntee niitä tunteita, joita tunnen. Tuntevatko kaikki samallalailla ja ovatko kaikki yhtä tietoisia itsestään omien silmiensä takana. Näihin kysymyksiin jäin moniksi hetkiksi miettimään miten kummallinen on mahdollisesti tämä elämä ja missä olemme tai mihin meidät on laitettu. Tästä hetkestä asti olen ollut oman elämäni etsijä, eksynyt matkan varrella pahan kerran ja mennyt pahasti hukkaan syvälle pohjaan, mutta löytänyt sieltä kuitenkin lopulta takaisin, tähän elämään, tähän hetkeen, jossa nyt saan olla ja hengittää vapaasti.

Muutaman viime vuoden aikana etsijälle on tullut etsintää varten lisää menetelmiä päästä totuutta lähemmäs. Olen alkanut noin neljä vuotta sitten meditoimaan ja tästä innostuneena pari vuotta sitten harrastamaan joogaa. Joogan harrastaminen tuntui luonnolliselta tavalta edetä meditoinnista kohti, jotakin vielä syvempää. Minua itseään.
Olen koko lyhyen aikuis-ikäni jollain tavalla etsinyt helpostusta ja parannusta elämääni. Etsinyt jotakin, mitä en edes tiennyt etsiväni. Ehkä jopa ajatellut elämässä olevan joku helppo ratkaisu tai olettanut, että materialistinen maailma tekisi minut onnelliseksi esimerkiksi uusien vaatteiden muodossa. Kokeillut sen tien ja todennut, että rahalla ei ole onnea tullut. Enemmänkin päinvastoin. Sieluni on huutanut koko elämäni syvempää tarkoitusta johonkin, enkä ole osannut sitä sen tarkemmin paikallistaa mihin kaupuu liittyy. Meditointi ja jooga on saanut sen aikaan ja kaipuun johonkin suurempaan, johonkin jota kukaan meistä ei voi koskettaa. Ainoastaan tuntea sisällä, omassa itseissään tämän.

Näistä ajatuksista lähti Joogamatkani kuiskauksen lailla eteenpäin universumissa, ja löysin oman tieni,ei edes niin kovin kauaa sitten. Kaikki ennen tätä löytämistä oli ollut taistelua ja kärsimystä.

Tämä on minun joogatarinani, intohimoisesta harrastajasta, joogaopettajaksi.