Tilanne on edelleen samankaltainen Espanjassa, kuten olin aiemmin päivittänyt. Ulkonaliikkumisrajoitukset eivät ole muuttuneet ja elämmekin edelleen kotoa käsin. Viimeisimmän tiedon mukaan näin tulee jatkumaan vielä ainakin Toukokuun puolelle. Rajoitukset ovat saaneet minut miettimään asioita paljon syvemmin ja mahdoton pelko, on poistunut kehostani. Pelko ei hallitse arkea, enkä oikeastaan pelkää myöskään sitä, mitä seuraavaksi olisi edessä. Selätin pelon kuuntelemalla sitä,olemalla läsnä pelon kanssa. Olen saanut tehdä ajan kanssa pitkiä jooga- ja hengitysharjoituksia, jotka ovat elvyttääneet pelokasta ja väsynyttä kehoani. Vähitellen, niinkuin mikä tahansa asia kanssa, se päästi hiljalleen irti, ja annoin sen myös  mennä, en tarvitse pelkoa mihinkään. Tämä kokemus on kasvattanut kärsivällisyyttäni ja kykyä ymmärtää paremmin muita ihmisiä, jotka aika-ajoin painivat vaikeiden asioiden kanssa jokaikinen. Olen ymmärtänyt sen, mitä he tarvitsevat, jotta parantuisivat.
Nyt kuitenkin tuska on yhteinen ja yhdistävä, koko maailmalla, ja voimme selvitä siitä, vain toistemme avulla. Meille annetaan mahdollisuus katsoa asioita eri näkökulmasta ja tehdä parempia päätöksiä tulevaisuuden kannalta.

Eihän kukaa muutenkaan pärjää yksin, mutta nyt jos koskaan on tärkeä panostaa yhteiseen hyvään ja hyvän tekemiseen toisille ihmisille, jos se vain suinkin on mahdollista. Ihmiskunnan on viimein aika alkaa miettimään, miten yhdessä tekisimme maailmasta paremman paikan ja miten voisimme suojella vielä paremmin yhteistä maailmaamme, yhteistä luontoa. Myös eläimet tarvitsevat meitä ja jos jatkamme luonnon tuhoamista ja eläinten mielivaltaista syömistä ja  vangitsemista, emme saa maailmasta sen parempaa paikkaa aikaiseksi.
Luontoa ilman ei ihmiskunta tule selviämään, ja jos tuhoamme ihmisyyden alun ja perimän, mitä jää jäljelle?

Vähän ennen karanteenia, kerkesimme käydä vaeltamassa ja liikkua luonnossa lähialueella. Nyt olemme päässeet vain koiran kanssa ulkoilemaan. Asumme siinä mielessä hyvällä alueella kaupaungissa, että takapihaltamme aukeaa suuri joutomaa-alue, jossa on luontoa ja kuivunut joki. Siellä on helppoa ollut hävitä luontoon pieneksi hetkeksi maailman kiireeltä ja uutisilta. Luontopolulla olemme saaneet olla ihan rauhassa, ja viettää melkein suht normaalia elämää, eli käydä jokapäiväisillä lenkeillä koiran kanssa.

Aikana, kun kaikki on seisahtunutta, on paras käyttää oma aika niin hyvin hyödyksi itselle, kuin suinkin on mahdollista. Sinulla on viimein aikaa:

— järjestellä asiat, mitä halut ja mitä et halua elämässä, parisuhteessa, työssä
—  tehdä hartaammin rakkaita harrastuksiasi
— pitää itsestäsi huolta paremmin, suoda helliviä meditaatioita, pidempiä kuumia kylpyjä, haastavampia ulkolenkkejä.
— voit opiskella aina uutta tai päivittää osaamistasi uudelle tasolle
—  voit aloittaa jotain aivan uutta, uusi ammatti, uusi harrastus, uusi tyyli, puutarha, nettikauppa
— pystyt pitämään perheesi ja läheiset lähempänä ja antamaan myös heille aikaa ja apua, sinulla on aikaa olla enemmän läsnä.
— sinulla ei ole kiire minnekkään, joten kuulet itsesi ja muut selkeämmin, kuulet linnut, kuulet elämän
–sinulla on aikaa olla lähempänä luontoa ja eläimiä sekä niiden tarjoamaa hiljaista viisautta

Tee tarvittaessa, huonon hetken vallatessa mielen, ”Harjoitus” aiemmasta blogi-tekstistä, jossa manifestoit itsellesi paremman tulevaisuuden! Se, että vaikean hetken aikana uskallat silti unelmoida, auttaa sinut pääsemään vaikeimman yli, ja palauttaa mieleesi, miksi juuri sinä, olet täällä, hengittämässä syvään.

Koska stressi on vallitseva ja helposti uusiutuva, pysy  mukana blogin käänteissä! Postaan pian uusia jooga-asanoita sekä harjoituksen rauhoittumiseen, joilla saat kehosi manifestin mukaan värähtelemään ja parantumaan.
Kerron myös, miten mm. itse autan kristalleilla omaa oloa meditaation yhteydessä.

Reilu kuukausi sitten olen päässyt kirjoittamaan viimeksi teille ajatuksiani. Kuukaudessa onkin tapahtunut todella paljon asioita. Olen ollut siinä välissä ihanalla lomalla naapurikaupungissa vuorten keskellä ja luonnossa, sekä sitten taas toistaalta, kohdannut yhteyskunnan uhkaavan pelon ja ahdistuksen. Alle kuukaudessa paratiisi, jossa asumme, vaihtui täysin vastakohdaksi ja pelon kehdoksi.

Sitä aihetta on vaikea välttää ja pakostakin siitä lukee mediassa ihan joka paikassa. Median levittämä pelko on täysin rahalla valjastettu. Siitä hyötyy siis vain tietty osa ihmisistä. Tavalla tai toisella. En lähde tähän aiheeseen sen koommin, sillä tämä on joogablogi <3

Aluksi uutinen ei vaikuttanut minuun juuri millään tavalla ja pystyin jatkamaan normaalia elämääni, lukematta tosin uutisia. Toistelin samaa mantraa hetkestä toiseen ”Eihän tässä terveellä ole mitään hätää!”. Viikon kuluttua, kun media oli uutisoinut Italiasta, en enää pystynyt työntämään aihetta pois hetkeksikään mielestäni. Samaan aikaan työpaikalta tiedoitettiin, että etätyö lähtisi välittömästi käyntiin sinä Lauantaina, Sunnuntaina ulkonaliikkumiskielto oli jo voimassa. Maanantaina olin pelonsekaisin tuntein ja lakia uhmaten hakenut työpaikaltani tietokoneen ja ahtautunut niiden kanssa kirjoituspöydälleni kotiin. Mitä nyt sitten? Ulkonaliikkumiskielto oli julistettu voimaan viideksitoista päiväksi.

Maassa, jossa asun tällä hetkellä, on sakon uhalla ulkona liikkuminen kielletty muualle kun lääkäriin, kauppaan tai työpaikalle. Poliisit valvovat tätä, pyytävät ihmisiltä kauppakuitteja ostoista ja jos olet ostanut liian vähän tavaraa (alle kolmenkymmenen euron osto, voit saada sakot turhasta kauppakäynnistä). Sakko on todella suuri sakko. Kaikki ihmiset ovat siis itse-eristäytyneet koteihinsa. Missään ei ole ketään, eikä mikään paikka ole auki. Tämän kaiken jälkeen, luulen että rannikon pienet yritykset ovat todella huonossa jamassa.

On enemmän kun järkevää eristäytyä ja pitää yhtä tälläisen tilanteen aikana. Jos tätä ulkonaliikkumiskieltoa ei olisi tehty Espanjassa ajoissa, olisi viruksen aiheuttama tilanne varmasti vielä pahempi kun  mitä se nyt on. Ja se on nyt jo aivan tarpeeksi paha… Onneksi asun Espanajan etelä-päässä, jolloin maan pääkaupunki ja sen vakava tilanne eivät ole aivan lähettyvilläni. Paikalliset taputtavat joka ilta kahdeksan aikaan omista asunnoistaan ja parvekkeilta maan lääkäreille ja hoitajille kiitoksena taas yhdestä päivästä lisää taistelussa virusta vastaan. Ruokakaupassa joudut ottamaan kertakäyttöhanskat ja desifioimaan kädet ennen sisälle menoa, vain yksi taloudesta saa käydä kaupassa saman aikaisesti. Jokaisella myyjällä on naamallaan hengitys-suojamet. Kaupassa osa tavaroista on loppunut hyllyistä kokonaa, esim lihatuotteet ja hedelmät. Mikään ei ole enää yhtään normaalia. On todella vaikea painaa mielestä huonot uutiset ja levinneisyysluvut, kun arkinen elämä pyörii kokoajan uhan keskellä. Arkeni on muuttunut täysin. Suurimman osan ajasta olen sisällä (koiraa saa onneksi viedä ulos niin paljon kuin haluaa) ja teen sisällä asioita, työskentelen sisällä, treenaan sisällä. Kaupassa voi käydä maksimissaan kaksi kertaa viikossa. Olen oman elämäni vanki. Mieltäni tietenkin myös varjostaa uhka terveydestä, jos virusta ei ota tarpeeksi vakavasti. Nuoret ja terveetkin ovat nujertuneet tämän viruksen alle.

Ulkonaliikkumiskieltoa lisättiin vielä kahdella viikolla lisää, joten näin ollen Espanjassa se kestää ainakin kuukauden. Emme tiedä vielä, jatkuuko mahdollinen kielto sen jälkeen. Maarajat on suljettu enkä pääse perheeni luokse Suomeen mitenkään, lentoja ei lennetä eikä autolla pääse maarajan yli toisiin maihin. Kaupunkini on suljettu ja sakon uhalla en täältä pääse poistumaan.

Kuulostaa aika toivottamalta… Mutta kuten aina, tuleen ei voi jäädä makaamaan vain on nähtävä pelosta huolimatta, asioiden valoisakin puoli. Minulla kesti kaksi viikkoa etsiä hopeinen reunus tälle  tummalle pilvelle, mutta löysin sen kuitenkin. Ja kuinka kaunis se onkaan:

Minulla on aikaa keskittyä vihdoin itseeni, voin lukea, joogata, meditoida, treenata kotona
Voin hoitaa rästiin jääneitä asioita, opiskella, tehdä töitä ja saada lisää palkkaa!
Voin pitää kotini puhtaana ja järjestyksessä
Voin antaa läheisille aikaa ja niille joita rakastan
Koska on niin hiljaista, kuulen vihdoin mitä tunnen.

 ” Being positive isn’t pretending that everything  is good – it’s seeing the good in everything ”