Pysähdy tähän, hetkeksi
Reilu kuukausi sitten olen päässyt kirjoittamaan viimeksi teille ajatuksiani. Kuukaudessa onkin tapahtunut todella paljon asioita. Olen ollut siinä välissä ihanalla lomalla naapurikaupungissa vuorten keskellä ja luonnossa, sekä sitten taas toistaalta, kohdannut yhteyskunnan uhkaavan pelon ja ahdistuksen. Alle kuukaudessa paratiisi, jossa asumme, vaihtui täysin vastakohdaksi ja pelon kehdoksi.
Sitä aihetta on vaikea välttää ja pakostakin siitä lukee mediassa ihan joka paikassa. Median levittämä pelko on täysin rahalla valjastettu. Siitä hyötyy siis vain tietty osa ihmisistä. Tavalla tai toisella. En lähde tähän aiheeseen sen koommin, sillä tämä on joogablogi <3
Aluksi uutinen ei vaikuttanut minuun juuri millään tavalla ja pystyin jatkamaan normaalia elämääni, lukematta tosin uutisia. Toistelin samaa mantraa hetkestä toiseen ”Eihän tässä terveellä ole mitään hätää!”. Viikon kuluttua, kun media oli uutisoinut Italiasta, en enää pystynyt työntämään aihetta pois hetkeksikään mielestäni. Samaan aikaan työpaikalta tiedoitettiin, että etätyö lähtisi välittömästi käyntiin sinä Lauantaina, Sunnuntaina ulkonaliikkumiskielto oli jo voimassa. Maanantaina olin pelonsekaisin tuntein ja lakia uhmaten hakenut työpaikaltani tietokoneen ja ahtautunut niiden kanssa kirjoituspöydälleni kotiin. Mitä nyt sitten? Ulkonaliikkumiskielto oli julistettu voimaan viideksitoista päiväksi.
Maassa, jossa asun tällä hetkellä, on sakon uhalla ulkona liikkuminen kielletty muualle kun lääkäriin, kauppaan tai työpaikalle. Poliisit valvovat tätä, pyytävät ihmisiltä kauppakuitteja ostoista ja jos olet ostanut liian vähän tavaraa (alle kolmenkymmenen euron osto, voit saada sakot turhasta kauppakäynnistä). Sakko on todella suuri sakko. Kaikki ihmiset ovat siis itse-eristäytyneet koteihinsa. Missään ei ole ketään, eikä mikään paikka ole auki. Tämän kaiken jälkeen, luulen että rannikon pienet yritykset ovat todella huonossa jamassa.
On enemmän kun järkevää eristäytyä ja pitää yhtä tälläisen tilanteen aikana. Jos tätä ulkonaliikkumiskieltoa ei olisi tehty Espanjassa ajoissa, olisi viruksen aiheuttama tilanne varmasti vielä pahempi kun mitä se nyt on. Ja se on nyt jo aivan tarpeeksi paha… Onneksi asun Espanajan etelä-päässä, jolloin maan pääkaupunki ja sen vakava tilanne eivät ole aivan lähettyvilläni. Paikalliset taputtavat joka ilta kahdeksan aikaan omista asunnoistaan ja parvekkeilta maan lääkäreille ja hoitajille kiitoksena taas yhdestä päivästä lisää taistelussa virusta vastaan. Ruokakaupassa joudut ottamaan kertakäyttöhanskat ja desifioimaan kädet ennen sisälle menoa, vain yksi taloudesta saa käydä kaupassa saman aikaisesti. Jokaisella myyjällä on naamallaan hengitys-suojamet. Kaupassa osa tavaroista on loppunut hyllyistä kokonaa, esim lihatuotteet ja hedelmät. Mikään ei ole enää yhtään normaalia. On todella vaikea painaa mielestä huonot uutiset ja levinneisyysluvut, kun arkinen elämä pyörii kokoajan uhan keskellä. Arkeni on muuttunut täysin. Suurimman osan ajasta olen sisällä (koiraa saa onneksi viedä ulos niin paljon kuin haluaa) ja teen sisällä asioita, työskentelen sisällä, treenaan sisällä. Kaupassa voi käydä maksimissaan kaksi kertaa viikossa. Olen oman elämäni vanki. Mieltäni tietenkin myös varjostaa uhka terveydestä, jos virusta ei ota tarpeeksi vakavasti. Nuoret ja terveetkin ovat nujertuneet tämän viruksen alle.
Ulkonaliikkumiskieltoa lisättiin vielä kahdella viikolla lisää, joten näin ollen Espanjassa se kestää ainakin kuukauden. Emme tiedä vielä, jatkuuko mahdollinen kielto sen jälkeen. Maarajat on suljettu enkä pääse perheeni luokse Suomeen mitenkään, lentoja ei lennetä eikä autolla pääse maarajan yli toisiin maihin. Kaupunkini on suljettu ja sakon uhalla en täältä pääse poistumaan.
Kuulostaa aika toivottamalta… Mutta kuten aina, tuleen ei voi jäädä makaamaan vain on nähtävä pelosta huolimatta, asioiden valoisakin puoli. Minulla kesti kaksi viikkoa etsiä hopeinen reunus tälle tummalle pilvelle, mutta löysin sen kuitenkin. Ja kuinka kaunis se onkaan:
Minulla on aikaa keskittyä vihdoin itseeni, voin lukea, joogata, meditoida, treenata kotona
Voin hoitaa rästiin jääneitä asioita, opiskella, tehdä töitä ja saada lisää palkkaa!
Voin pitää kotini puhtaana ja järjestyksessä
Voin antaa läheisille aikaa ja niille joita rakastan
Koska on niin hiljaista, kuulen vihdoin mitä tunnen.
” Being positive isn’t pretending that everything is good – it’s seeing the good in everything ”
