Sumussa

Matkaamme joka päivä matkoja jotkut kauemman jotkut vähän lähemmäs. Ajattelemme koko ajan päämäärää jonka haluamme saavuttaa matkallamme. On se sitten voileivän saanti jääkaapista tai toiselle paikkakunnalle matkustaminen. Ajattelemme koko ajan ja pyrimme tekemään sen mahdollisimman selkeästi.

Mutta olen loppu niin loppu ajattelemaan kirkkaiden lasien läpi. Viime viikonloppuna oli ihanaa vietin hyvää aikaa rakkaideni kanssa. Ihan sama miten paljon nautin siitä kaikesta ajasta ajatukseni olivat niin sumussa, että muistan vain vihan, kiukun, ärtymyksen, pettymyksen sen kaiken pienen sekuntien kestävän kivun. Siksi huusin siksi huusin kiukuttelin raivosin, kirosin ja itkin koko maanantaina, koska olin ollut koko viikonlopun sumun peitossa.

Mutta jatkoin matkaani tyhjällä päällä tiistaihin asti kunnes sumu hälveni ja tunsin kuinka hölmö olin ollut sitten alkoi se pahoittelu kiertue. Olen pahoillani, en tarkoittanut sitä niin, ei sen pitänyt tulla ulos niin, anteeksi, vaikka kaikki tuo onkin vain puhdasta sontaa vaikka en ajatellutkaan joka sanaa jonka sanoin se ei tarkoita etten olisi koko sydämelläni tarkoittanut jokaista sumussa huudettua valetta.