Katulamppujen varjoissa

Nostit katseesi kohti hohtavaa tähtitaivasta. Kello oli paljon, ulkona oli hyytävän kylmä, mutta pysähdyit ja unohdit muun maailman. Koko kaupunki oli hiljaa et kuullut muuta kuin oman hengityksesi. Tunsit kuinka viileä ilma täytäytti keuhkosi. katsoit eteenpäin ja näit pimeän metsän, mutta se tuntuu kotoisalta. Olet viettänyt kaikki lapsuuden vuotesi leikkimässä tuossa metsässä. Olit niin onnellinen, mutta olitko yhtä onnellinen kuin nyt, et muista. Ei sillä ole väliä. Juuri nyt kaikki oli hyvin, juuri nyt kaikki oli aivan täydellisesti. Nostat katseesi metsänreunasta ja katsot minua hohkaavien katulamppujen lomasta.

Katselin kylmää maata. Nostaessani katseen näin edessäni metsän se oli sysipimeä sen vieressä hehkuvaa katulamppua lukuun ottamatta. Ilta oli kaunis tähdet hehkuivat niinkuin ne haluaisivat, että kiinnittäisin katseeni niihin. Joten tein työtä pyydettyä ja nostin katseeni kohti kimmeltävää taivasta. Se oli kuin kaunein kaulakoru, suurin aarre. Se piti sisällään kaikki maailman salat se tiesi kaiken.

Kylmä viima sivalti ohi, tuntui kuin se olisi kivunnut luita myöten, jäädyttänyt koko kehoni. Laskin katseeni taivaalta. Käänsin sen sinuun ja uppouduin smaragdin vihreisiin  silmiisi. Se kaikki tapahtui katulamppujen valon suojassa.

Katsomme toisiamme, tunnemme viiman, ei sillä ole väliä. Odotamme kun aika valuu eteenpäin. Lähdin kävelemään katulampunvarjoista luoksesi.  Kävelit vastaan. Katseemme eivät irronneet matkan aikana, lampun valo kirkastui. Kohtaamme halaamme, hymyilemme ja jaamme loputtomien aikojen onnet, kaikilta hetkiltä joita olemme kokeneet yhdessä. Hiljaisuus valtasi koko pihan. Kuiskaamme samaan aikaan “Minä rakastan sinua”. Katulampun varjot haihtuivat pois. Se sammui, lamppu sammui. Nostamme katseemme taivaalle. Katsoimme samaa taivasta koko ajan. Jopa silloin kun emme ole toistemme vierellä. Ja tiedän, että asetut hetkiin niin kuin minäkin. Tiedän, että arvostat hiljaisuuden tunnetta ja rauhaa jonka katulamppujen varjot antavat kirkkaan tähtitaivaan alla.