Ohi on?

Takana viisi päivää valtavia kipuja, lääkkeitä ja paljon paljon verta. 

Varsinainen keskenmenon hoito aloitettiin torstaina. Päivä kului yllättävän nopeasti, muttei tosiaan kivuttomasti. Kuuden tunnin jälkeen lääkäri ultrasi ja totesi ettei, tyhjennys ole onnistunut. Seuraavana päivä sitten kaavinta. Pääsin kotiin, verenvuoto kipuineen oli helvetillistä. Itkin koko illan kipuja ja ahdistusta. En halua kaavintaan, kuitenkin juuri minun kohdalla se epäonnistuu tai nukutuksessa tulee komplikaatioita. 

Seuraavana aamuna sanoin lääkärille, että haluan yrittää vielä lääkkeillä, vaikka tiesin sen olevan tuskallista ja kestävän kauan. Uudet annokset ja odottelua. Ja sitten se alkoi. Ne kivut! Aivan järkyttävät kivut! itkin miehelle, että ottaisin nämä kivut kolmin kertaisena, ilman kipulääkkeitä, jos oikeasti olisi kyse synnytyksestä ja saisin lopulta lapseni syliin. Tuntui niin epäreilulta.

Toinen hoitokerta näytti tepsineen ja kohdussa näkyi enää hieman raskausmateriaalia. Olo oli helpottunut. Ihana hoitaja antoi vielä hoito-ohjeet jatkoa varten ja varoitti, että kipuja voi vielä tulla useana päivänä. 

Kipuja on, mutta lääkkeitä myös. Nyt vain odottelemme, että keho toipuu ja tulisi ensimmäiset menkat, jonka jälkeen voi yrittää, josko meistä tulisi äiti ja isä.