Tänään pakkasin kaikki viiden vuoden aikana kerätyt ja tarkalla silmällä valitut lastenvaatteet mustiin muovilaatoikoihin ja vein vintille. Tähän asti ne ovat olleet kaapissa kasseissa ja hypisteltävissä. Vaikka kerääminen on ollut ihan puhdasta keräilyä ja intohimoa kauniisiin ja erikoisiin lastenvaatteisiin, ja niitä on hankittu ilman, että mielessä olisi ollut jo tuleva käyttäjä, oli nyt pakko viedä pois silmistä.

Katselin Iholla-sarjaa ja oma tuska tuntuu niin mitättömältä Yrjänän ja hänen vaimonsa tuskan rinnalla. Kuusi vuotta. He ovat yrittäneet lasta kuusi vuotta. Mä olisin jo romahtanut. Kun tämä vuosikin yhdellä keskenmenolla on ihan musertava. 

Yritän nyt ajatuksen tasolla unohtaa koko vauvahaaveen. Jospa stressitason lasku avittaisi raskautumisessa. 

Pimenevä vuodenaika vain pelottaa, kun olen hieman synkkyyteen taipuvainen, haluan vain niin kovasti äidiksi.