Kliseisesti aika parantaa haavat. Kolme viikkoa sitten sain kuulla, että minusta ei vielä tulekaan äitiä. Viikko sitten toivuin kaavinnasta. Eilen oli hyvä päivä, tänään myös. Nyt osaan taas nauttia elämän pienistä iloista, kuten lämpimistä ja pimeistä öistä, hyvistä kirjoista tai mustikoista. Tällä viikolla mielenterveyttäni ovat käyneet hoitamassa jo kaksi ystävää ja vielä kaksi tulossa, toinen jopa koko viikonlopuksi. Onni on ystävät, kun elämä heittelee.

Oikeasti minulla alkoi tällä viikolla jo työt, mutta koin, etten ole vielä valmis kohtamaan vieraita ihmisiä, lapsia, omana itsenäni. Tarvitsin aikaa. Aikaa luoda itseeni uskoa, että ei maailma tähän kaadu, vaikka sydän hajosikin pieniksi palasiksi, se korjaantuu kyllä, ajan kanssa.