Kaavinnasta kulunut nyt kolme ja puoli päivää. Jälkivuoto on loppunut ja kaikinpuolin hyvä olo. Joko tämä painajainen olisi vihdoin ohi. 

Lainasin kirjastosta Ulla Järven Syntymätön – Tietoa ja kokemuksia keskenmenosta. Luin sen yhdeltä istumalta ja olin jotenkin ahdistunut lukemisen jälkeen. Yhdessä luvussa käsitellään, mitä keskenmenossa tapahtuu ja ensimmäisenä saa lukea ”On oikeastaan fysiologinen ihme, että ylipäänsä pystyy tukemaan raskaaksi ja että raskaus jatkuu.”  Onhan se totta, mutta tässä tilanteessa ja mielentilassa en olisi halunnut lukea, kuinka raskaus on luonnonoikku. Kirja on kuitenkin tarkoitettu tietolähteeksi ja vertaistueksi keskenmenon kokeneille. Olihan se sitäkin, ainakin alkuosa. Loppuosa olikin vain unelmien lyttäämistä ja tuli tunne, että enää ikinä raskaudu uudestaan tai jos semmoinen ihme sattuu tapahtumaan, ei tasan päädy terveeseen vauvaan. 

Kidutan itseäni muutenkin, lainasin Anna-Leena Härkösen Heikosti positiivinen – kirjan, katsoin Onnen varjot – elokuvan. Kaupassa kiertelen lastentarvikeosastolla ja katselen aurinkolasien läpi silmät itkussa pieniä vauvoja tai odottavia äitiä. En tunne katkeruutta tai vihaa, pelkkää surua. 

Nukun nykyään unirievun kanssa, kuin mikäkin taapero. Minun uniriepuni on vain vauvan body, minkä ostin kesälomareissulta vauvalle, jota ei tulekaan. 

Onneksi kohta pääsee takaisin töihin, tulee väkisin muuta ajateltavaa.