Hyvä juuri täällä näin

Neljä kuvaa sieltä täältä – syksymaisemia työhaastattelumatkan varrelta läheltä Oxford Circusta, omakuva kylmänkalsealta bussipysäkiltä sekä Canary Wharfin pilvenpiirtäjät kaukaisuudesta katsottuna tuulisessa Greenwich Parkissa.

Minut tuntevat tietävät varsin hyvin että olen melkoinen seikkailijaluonne ja levoton haihattelija, enkä ole juuri näinä lähes kolmena Lontoon vuotenakaan saanut mieltäni täysin rauhoittumaan. Eilen sain kuunnella pitkästä aikaa ihan livenä aussiaksenttia, jonka heti tunnistin ja joka korviini kuulosti yhtä hunajaiselta kuten aina. Hetkittäin tuli taas aktivoiduksi se haihattelevainen aivolohko, joka niin käskee painumaan sinne missä surffaripojat kengurut kasvaa.

Mutta eilen minut valtasi oikea Lontoo-rakkauspuuska. Kaupunki näytti jotenkin upealta, kauniilta ja jännittävältä. Sama huuma jatkui tänään kun Lontoo kylpi auringonpaisteessa ja syysvärit melkein häikäisivät silmiä. Okei, Australiassa on kesä. Lämpö. Se aurinkokin. Ja ne surffaripojat. Ja koko se ihana elämäntyyli ja iänikuiset barbequet ja sausage rollsit ja kylmät oluet. 

Mutta mikä tärkeintä, Lontoossa on elämä. Juuri tässä ja nyt.

Kyllä Australia odottaa. No worries.