Ihmisiä ja tarinoita

Olen aina rakastanut tarinoita. Lontoossa asuessani olen oppinut myös rakastamaan uusien ihmisten tapaamista ja niiden tarinoiden kuuntelemista. Olin nuorempana kauhean ujo ja edelleenkin suuremmassa porukassa olen hieman varautunut, mutta kahden kesken juttellessa vapautuneempi ja avoimempi. Olen vakuuttunut, että maailmalla ja suurkaupungissa asumisesta tekee jännittävän juuri ihmiset ja niiden kanssa jaetut hetket. On hyvin paljon kiinni ympärillä olevista ihmisistä, kuinka hyvin jossain paikassa viihtyy. Olen toisinaan ollut täällä yksinäinen, mutta viime aikoina olen heittäytynyt mahdollisuuksiin, tutustunut ihmisiin ja rikastunut näiden kohtaamisien kautta hurjan paljon.

Nämä vielä lähes tuntemattomat uudet ihmiset ovat inspiroineet, vaikuttaneet, hämmästyttäneet ja saaneet aikaan valaistumisen hetkiä omasta elämästä. Joskus toinen ulkopuolisena näkee asiat hiukan kirkkaammin kuin itse kykenee näkemään. Olen kertonut intoa puhkuen hulluimmista unelmistani, kuunnellut toinen toistaan inspiroivampia unelmia ja ideoita, tarinoinut kerta toisensa jälkeen suomalaisesta talvesta ja kuunnellut tarinoita eri maailmankolkista lisäten uusia paikkoja päänisisäiseen seikkailulistaan. Lumoutunut lahjakkuudesta, rohkeudesta. Ihmisistä ja niiden tarinoista.

Sitähän tämä elämä parhaimmillaan on, ihmisiä ja tarinoita.