Mitä opin vuonna 2013
Vuonna 2013 kahlasin pitkästä aikaa suomalaisessa järvessä. Tuntui melkoisen hyvältä.
Vuosi 2013 alkoi onnellisena ja toiveikkaana, ihastumisen pehmentämässä kuplassa odottaen kaukosuhteen päättymistä ja yhteisen elämän alkamista. Kuin yhteisen elon alkamisen kunniaksi Lontoo järjesti lumimyrskyn ja maa olikin valkoinen muutaman viikon ajan. Tämä vuosi on ollut kuitenkin kantapään kautta oppimisen aikaa. Suhdetta ei enää ole, mutta tilalla on vahvempi ja varmempi minä. Joka vuoden 2013 lopussa uskoo unelmiinsa lujaa, eikä kuuntele epäilijöitä. Joka tietää että joskus tekee kipeää mutta se kuuluu elämään. Ja usein siitä oppii melkoisen paljon.
Tässä muutamia asioita, joita 2013 on minulle opettanut:
1. Pysy kaukana ihmisistä, jotka vievät sinua alas ja saavat sinut kyseenalaistamaan itsesi ja omat arvosi.
Tänä vuonna loin voimakkaita ihmissuhteita, töissä ja vapaa-ajalla, mutta niiden perusteet olivat kuitenkin melko löyhät. Nämä suhteet sitten luhistuivatkin kukin vuorollaan luottamuksen puutteeseen ja liian erilaisiin arvoihin. Elämä on liian lyhyt hukattavaksi väärien ihmisten kanssa, etenkin sellaisten joiden kanssa tulee huonolle tuulelle tai tuntee itsensä epävarmaksi. On myös ihania ihmisiä, joiden kanssa voi vapaasti kertoa unelmistaan ja näyttää tunteensa. Tällaiset ihmiset ovat oikeita aarteita, joista kannattaa pitää kiinni.
2. Joskus täytyy satuttaa itsensä ja epäonnistua, jotta voi paremmin tietää mikä on hyvää itselle ja kuinka vahva onkaan.
On hassua, mutta myös hyvin ymmärrettävää, miten heikoksi itsensä voikaan tuntea toisinaan. Mutta totuus on, että olemme paljon vahvempia kuin luulemmekaan ja kun sille on tarvetta, voimme löytää jostain aivan upeita energiavarastoja ja voimaa, joka auttaa pääsemään ylös ja jatkamaan. Usein tämän kokemuksen jälkeen huomaakin että vaikka silloin ehkä tunsi itsensä heikoksi, on todellakin jotain aivan muuta. Paljon vahvempi kun uskookaan.
Vuonna 2013 selvisin toisinaan vaikeista ajoista juoksemalla. Ja nauttimalla ihanista maisemista.
3. Älä luovuta unelmiasi.
Selviytyminen ja unelmien seuraaminen Lontoossa ei ole aina helppoa. Asuminen täällä on kallista ja elämä toisinaan hyvin stressaavaa jatkuvan kiireen ja stressistä pinkeiden ihmisten keskellä. Olen kuitenkin hokenut itselleni jo nämä melkein kolme vuotta: älä luovuta unelmiasi. Yritän aina ajatella olevani matkalla kohti unelmiani, sillä eivät ne hetkessä toteudu, vaan niiden toteuttaminen on hyvin monivaiheinen prosessi. Joskus se ei näy ulospäin, eikä edes itselle, lainkaan. Mutta kun pitää päämäärän mielessä kirkkaana, tietää että on menossa kohti jotain – ja oppii ja kokee paljon matkan varrella.
4. Älä ajattele liikaa sitä mitä mieltä muut ovat sinusta. Kaikkien ei myöskään tarvitse pitää sinusta.
Olen aina ollut tarkka omasta maineesta ja ns. kuvasta, ja tämä on toisinaan ollut suorastaan taakka. Tänä vuonna olen alkanut keskittymään enemmän siihen mikä tekee juuri minut onnelliseksi ja siihen kuka minä olen, ajattelematta enää niin paljon sitä kuka muiden silmissä olen. Kukaan ei ole kaikkien silmissä virheetön, vaan meitä on niin paljon erilaisia ihmisiä että kaikille löytyy ihailtavat ja inhottavat ihmistyypit. Minä olen tällainen kuin olen, eikä kenenkään vuoksi tarvitse olla kukaan muu kuin minä.