Hupsista (ollaankin jo maaliskuussa)

Huh, kirjoittaminen on jäänyt kun on ollut kiire elää. Maaliskuu tuli äkkiarvaamatta. Vieläkin tuntuu vähän takkuiselta saada sanoja kasaan, koska on ollut niin harvinaisen kiinni omassa elämässään ja elänyt sitä sen parhaimmassa tarkoituksessa.

Mitä sitten olen tehnyt?

Heittäynyt tunteiden mukana uuteen seikkailuun ja tutustunut sen myötä kaikkeen uuteen ja jännittävään. Tehnyt töitä, hakenut sadoin hakemuksin uutta ja tienannut, kulkenut paljon puistoissa ja juonut hurjasti kaakaota. Kermavaahdolla tietysti. Viettänyt viikonloppuja poissa kotoa, ihan toisessa maailmassa ja syönyt englantilaisia aamiaisia ja tusinoittain gourmet burgereita. Opetellut uutta kieltä, ääntänyt hapuillen ja nauranut virheille. Käyttänyt sanaa bisous enemmän kuin koskaan. Siitä on tullut lempisanani.

Maaliskuun saapuminen on helpotus, koska siitä alkaa minun kevääni ja hitaasti myös kesän odotus. Puut alkavat puhjeta täällä kukkaan ja auringossa on hippusen enemmän lämpöä.

Tässä muutama niistä harvoista tallennetuista helmikuun hummailuista:

Greenwich Park harmaana päivänä, lempikaakao lempikahvilassa sekä kylmässä hymyä yrittelevä naamataulu Lontoon alkukeväässä.