Ryöhelöissä vihtyy sittenkin

Lapsena vastustin kipakasti kaikenlaista ”ryöhelöä” ja hameet lensivät usein kaaressa jonnekin kauas jos niitä ehdotettiin puettavaksi. Sukkahousut olivat pahin painajaiseni, ja ”kopinakengät” olivat ainoastaan juhlissa käytettävä välttämätön mörkö.

Innostuin naisellisemmasta pukeutumisesta vasta lukioaikoina, ja yliopiston hipsterivaiheen jälkeen olen yhä enemmän tykästynyt mekkoihin, koruihin ja korkokenkiin. Niiden pito tosi  edelleen ujostuttaa. Löysin jokunen aika sitten kauan etsimäni ja unelmoimani kauniit kiiltonahkaiset korkokengät, joita minun oli tarkoitus alkaa siellä käyttää. Jokin niiden käytössä edelleen kuitenkin ujostuttaa ja pelkään olevani liian laittautunut, vaikka työpaikallani siististi jakkukaavalla pukeudutaankin.

Tänä kesänä minulla on ollut käytössä kesäkenkinä kuitenkin ihanat kiilakorkosandaalit, jotka alun bambeilun jälkeen alkavat sopeutua kävelytahtiini enkä enää pelkää koko ajan katkovani nilkkojani vaan ihastelen miten pitkältä ne saavat minut näyttämään.

Unelmoin jo syksyn ihanista uutuuksista ja taannoinen H&M-reissu sai jo pään pilviin kaikista niistä ihanista hameista, mekoista ja syysnilkkuireista.