Otsikossa on pieniä adhd-vivahteita, ihan vain siksi että olo on samanaikaisesti kaoottinen ja hengästyttävä sekä jännittävä, koska nyt ollaan kovaa vauhtia menossa uutta kohti. Oikein tuplasti vielä, sillä edessä seuraavan kymmenen päivän aikana on sekä muutto että uuden työn aloitus.

Haastetta asettaa muuton ajankohta keskelle tyokiireiden alkumetrejä, sekä se fakta että kahden elämän tavaramaara pitaisi sujuvasti sumplia toiselle puolelle kaupunkia. Jännitystä matkaan tuovat elektroniikkalaitteet, joiden pitäisi saapua uuteen asumukseen ehjinä (kun muuttamassa on kaksi kompelystä, tämän voisi sanoa olevan todellinen haaste). Olen aikaisemmin muuttanut aina vain kahden matkalaukun kanssa, joten tällainen isomman kaavan muutto jännittää.

Jännityksestä puheenollen, niin kutkuttaa muuten myös uuden haasteellisen työn aloittaminen. Ensi viikko menee tiiviissä koulutuksessa firman paatoimistolla maan pohjoisosassa, ja ikuisena jännittjänä sekin jo heikottaa. Hyvällä tavalla tosin, kuten aina uuden työn alkaessa. Nyt tosin olen astumassa melkoisen suuriin saappaisiin, joten polvet tutisee siksikin tavanomaista enemmän.

Mutta kyllä se siitä. Jokainen on joskus aloittelija, ja on tosiasia että ilman sitä kiusallista ”I have no idea what I’m doing”-vaihetta ei edisty, vaan siitä juuri täytyy ponnistaa vaiheeseen, jossa homma jo sujuu. Vahan kuin pyörällä ajamaan opettelemisen kanssa.

Ilman muutosta ei ole kehitystä, siihen uskon.

Rohkeasti siis vaan.