Spiritismi eli henkioppi sanoo Jumalan olevan korkein äly, pääsyy kaikelle. Se äly johtaa korkeinpaan rakkauteen. Näin se on minustakin: Jumala ei ole ihminen, enkä voisi itse kutsua sitä Herraksi, eli Jumalalla ei ole sukupuolta. Tunnen että kehittynyt sieluni on todella osa tuota jumalallista korkeinta älyä. Siksi sielumme on siis osa Jumalaa. Sielun täytyy kehittyä täydellisen puhtaaksi niin, että se tuntee vain puhdasta pyyteetöntä rakkautta. Silloin siinä ei enää asu viha eikä kateus. Meidän siis tulee opetella tiedostamaan egon harhat ja nousta ongelmien yläpuolelle. Eli niin monta kertaa kuin sinua lyödään, annat sinä yhtä monta kertaa anteeksi, ja vastaat takaisin vain rakkaudella etkä ota mitään henkilökohtaisesti itseesi.

Pohdintoja henkisistä asioista

Olen 37-vuotias nainen ja neljä-vuotiaasta lähtien olen alkanut pohdiskelemaan syvällisesti, miksi tänne synnytään, miksi kuollaan ja onko kuoleman jälkeen mitään. Ajatus siitä että kaikki päättyisi ruumiin kuolemaan, tuntuu minusta julmalta. Päätin alkaa selvittämään asiaa. Olen ollut herkkä tiedostamaan lapsesta pitäen henkiopin kannalta asioita. Blogissani kerron lisää syvällisemmin sielun kehityksestä. Toivon kovasti, että kiinnostut oman sielusi kehityksestä ja nautit blogini lukemisesta. Toivon antavani vastauksia kysymyksiisi joita aihe sinussa herättää.

MITEN KAIKKI ALKOI

Synnyin työläisperheeseen. Äitini toimi perhepäivähoitajana ja isäni oli töissä Hellaspianolla. Veljeni on minua yhdeksän vuotta vanhempi ja siskoni kolme vuotta minua vanhempi. Äitini katseli alkoholisoitunutta isääni ja kesti hänen väkivaltaansa kahdeksantoista vuotta. Vanhempamme erosivat kun olin lähestymässä kuutta ikävuotta. Äiti haukkui meitä kaikkia tyhmiksi ja että meistä ei ole mihinkään. Käski unohtamaan haaveet ja tavoitteet. Tuntui että äitini haukkui minua eniten ja varmasti niin olikin sillä olinhan lapsi joka viihtyi itsekseen omissa ajatuksissaan, se antaa varsin tyhmän kuvan ihmisestä! Ensimmäinen pohdiskeluni varmaankin joskus 4,5-vuotiaana oli ettei elämä voi loppua kuolemaan, se olisi liian julmaa, sen jälkeen täytyy olla jotakin ja aijon selvittää mitä sen jälkeen on. Olin hyvin surullinen pohtiessani ja ymmärtäessäni että ruumis syntyy ja kuolee. Henkisesti tiedostavan ihmisen elämä on usein haastavaa ja raskasta, sillä meitä herätellään tehtäväämme jonka tarkoituksea on olla muille mallina, opettajina ja suunnannäyttäjinä. Tietenkin niin että meidän pitää miettiä omaakin jaksamistamme. Usein ikävien kokemusten kautta jää traumoja ja pelkoja, meidänkin kuuluu käsitellä niitä itsessämme ja se vie jo paljon voimiamme. Me suunnannäyttäjät emme ole tulleet tänne pelastamaan ketään, käytämme vain viisauttamme joka on syntynyt opituista asioista, auttaaksemme muita ja löytämään sen suunnan minkä Jumala on meille määrännyt. Sielun täytyy kärsimyksien kautta kehittyä puhtaaksi. Puhtaus tarkoittaa rakkautta. Rakkaus pitää sisällään kaiken, ymmärryksen, myötätunnon ja anteeksiannon. Se on suurta välittämistä ja ystävällisyyttä itseään ja muita kohtaa