Miten suhtautua tulevaisuuteen kaksosten kanssa?

Vaikka teimme päätöksen raskauden jatkamisesta, se ei tarkoita, että elämä olisi muuttunut auvoisaksi ja stressipaniikkiahdistuskauhupelkovitutus olisi loppunut. Päinvastoin. Sain samaan aikaan kuulla, että kollegani odottaa esikoistaan. Yhtä lasta, ja minä olin kade siitä. Olin katkera siitä, että meille oli tulossa kaksoset; ”mitä pahaa me olemme tehneet”. Etenkin kun kollegani haluaa vähintään kaksi lasta. Töissäkin kerroin vasta päätöksen jälkeen, esimies luonnollisesti hyppi kattoon riemusta (not). Onnitteli kuitenkin vilpittömästi ja vaikutti olevan iloinen meidän puolestamme. Perheelle oli helpompi kertoa, ystäville osan kanssa mietin, miten voin kertoa abortti-pohdinnasta vastasyntyneen lapsen äidille ja ystävälle, joka on lapseton.

No, eli 

(x) Päätös tehty, meistä tulee isompi perhe kuin toivottiin/luultiin. Hihhei.

(x) Perheelle ja ystäville kerrottu

Sisko totesi onnellisena ”ai sinulle ne kaksosgeenit tulivatkin, me niin kovasti pelättiin kun odotettiin omaa lasta”. Kiitti hei vaan tästä.

(x) Töissä kerrottu

Ks. yllä

( ) Kaksotietoutta (ml. blogeja) luettu

Ei vaan pysty. Denial is a bliss. Onhan tässä aikaa ainakin kuusi kuukautta (tai jotakin sitä luokkaa).

( ) Hankintalista laadittu

Ks. yllä

( ) Liitytty Suomen Monikkoperheisiin

Ks. yllä, ei vaan pysty ajattelemaan asiaa

—

After decision was made it was time to tell everyone. Most were happy, some for weird reasons like ”it was you and not me, thank god”.