Disclaimer: Jos olet tahtomattasi lapseton, tai sinulla on voimakkaita mielipiteitä aborttia, ”sikiön elämän pyhyyttä”, ja sikiöseulontaa kohtaan, älä lue tämän pidemmälle. Alla oleva on henkilökohtainen tarinani, tiedostan kyllä, että olemme olleet onnekkaita niin monessa mielessä. Se ei silti tarkoita sitä, että minulla ei olisi oikeutta tunteisiini tai niiden purkamiseen tässä blogissa.

——-

Jos toiveena on ollut yksi, ainoa lapsi (piste), sen kuuleminen, että odottaa kaksosia, ei ole iloinen uutinen. Se ei ole tuplaonni, eikä tuplasiunaus eikä tupla-mikään (paitsi ehkä tupla-ahdistusangstihajoilupelkokauhuvitutus). Tästä syystä ensimmäiset reaktion sisälsivät (ei-onnen) kyyneleitä ja kirosanoja kahdella kielellä. Ajomatkalla kotiin olimme lähinnä sokissa: mitä tämä tarkoittaa meille, meidän elämällemme ja tulevaisuudellemme? Monikkoperheiden nettisivujen lukeminen ei todellakaan auttanut yhtään asiaa.

Käytännön asiat:

• Asuntomme on kolmen hengen asunto. Kun ostimme sen, olimme jo todenneet, että yksi lapsi riittää. Kumpikaan meistä ei halunnut useampaa.
• Automme on neljän aikuisen auto. Kun takapenkille yrittää ahtaa vauvojen turvaistuimia, ensimmäisen vastasyntyneen version (huom. markkinoiden ainoa!) sinne ei mahdukaan enää isommat turvaistuimet
• Koiramme on rescuekoira, joka ei juuri välitä ihmisistä ja joka lähinnä pelkää lapsia. Tämä toki on ongelma riippumatta lasten lukumäärästä. Kahden pienen vauvan ja taaperon kanssa vaan sattuu tulemaan enemmän työtä ja koiran huolehtiminen siinä helvetissä ei ole kovin helppoa.
• Raha: olemme ihan hyvin toimeentuleva pariskunta, mutta meillä on vakituisia matkakuluja toiselle puolelle maapalloa. Yhden lapsen kanssa matkustaminen on mahdollista, mutta kahden kanssa on turha haaveillakaan siitä, että esimerkiksi minä matkustaisin myöhemmin ko. paikkaan tai että tekisimme säännöllisiä ulkomaanmatkoja koko perheen voimin. Lisäksi puhumattakaan kaikista muista kuluista: vaatteet, ruoka, harrastukset, päiväkoti, koulukirjat, yliopisto, …

Ja olennaisimpana kuitenkin se, että minulla on kestänyt melkein 20 vuotta sopeutua ajatukseen yhdestä lapsesta. Minä en halunnut toista, en koskaan. Ihan sama mitä sanotte, toinen lapsi ei mene siinä sivussa, kaksoset eivät ole ”vain” 120% työläämpiä ja kaksosista ei ole ensimmäisiin kuukausiin seuraa toisistaan, pikemminkin päinvastoin. Molemmat kilpailevat samoista resursseista (ruoka, lepo, läheisyys, lämpö) ja joutuvat hyvin pienestä alkaen odottamaan omaa vuoroaan. Kahden vauvan koliikki ei mene siinä samalla, saati sitten imetys tai ihan vain vaipanvaihto.

Ahdistus vain paheni, mitä enemmän asiaa ajattelin ja aloin selvittämään, millaisia vaihtoehtoja meillä on. Koska Suomen valtio ja terveydenhoito on suoraan sanottuna ihan p**koja, vaihtoehdot ovat: adoptio (toinen tai molemmat), abortti (molemmat sikiöt, osittaista aborttia ei käytetä edes, jos toinen sikiö on vaikeasti vammautunut), tai sitten raskauden jatkaminen. Hihhei, todella hienoa.

1. Adoptio

– Hei äiti, löysin netistä kuvan tyypistä, joka oli ihan samannäköinen kuin minä.

– No se on varmaan sinun kaksosesi, päätimme pitää teistä vain toisen

– ????!???!?

2. Abortti

Ja abortin osaltahan ei mitään takeita siitä, mikä on sen vaikutus tuleviin raskauksiin. Ja mitä jos seuraavatkin olisivat kaksosia?

3. Raskauden jatkaminen

Ks. yllä.

Ja tottakai superhauskaahan on, että normaaliraskauksissa käytetään yhdistelmäseulaa mm. Downin syndrooman havaitsemiseen (ts. verikoe + nt-ultra, joka löytää yli 80% raskauksista, joissa sikiö sairastaa Downin oireyhytymää). Kaksosraskauksissa verikokeiden tulokset hylätään, koska Suomessa ei kuulemma ole kaksosten osalta raja-arvoja käytettävissä. Ja jos NT:n tulos on normaalin rajoissa, lapsevesipunktioon ei pääse muuten kuin sen itse maksamalla. Tutkimusten mukaan kuitenkin vain noin 50% Down syndroomaisista sikiöistä on niskaturvotusta. Koska alusta alkaen on ollut myös selvää, että jos sikiöllä todetaan kehityshäiriö, teen abortin, lisästressin saaminen siitä, että varmuus sikiöiden terveydestä on oikeasti ihan olematon, oli liikaa. Tämä on huvittavaa, koska samaan aikaan yksityiseltä puolelta voi ostaa veriseulonnan kaksosille (NIPT), josta saa juurikin tuon tuloksen. HUS käyttää samaa menetelmää, mutta eri tuotetta, jota ei voi käyttää monikkoraskauksissa. Hintalappu tosin yksityisellä puolella on useampi satanen, eikä neuvolassa osata tästä vaihtoehdosta kertoa.

Kuten yleensä, mieheni suhtautuminen oli paljon ratkaisukeskeisempää. Tehdään päätös ja eletään sen kanssa. Hyviä vaihtoehtoja ei vain ollut ja siksi päädyimmekin keskustelemaan psykiatrisen hoitajan kanssa ja saimme lähetteen vauvaperhetyöhön. Keskustelusta ei ollut juuri hyötyä ja VPT:hönkin oli muutaman kuukauden jono, joten aika omillamme jouduimme päätöksen tekemään. Lisämausteena vielä aikapaine: jos päätyisimme aborttiin, olin jo viimeisellä viikolla ns. normaaliin aborttiin nähden.

Päätös ei ollut helppo, enkä vieläkään ole varma siitä, teimmekö oikean päätöksen. Hyviä vaihtoehtoja ei ollut, oli vain enemmän tai vähemmän huonoja vaihtoehtoja, joista toisilla oli suurempi moraalinen taakka. Näistä syistä päädyimme jatkamaan raskautta.

—–

Getting twins is expensive and means a lot of changes and it is not going to be easy. There are ”options”, but when those options are only bad ones, you typically have to go with the one with the least moral baggage.

Regardless what they say, Finnish healthcare is not that great when it comes to twin pregnancies.