Mies palasi töihin kaksi viikkoa sitten kolmen ja puolen kotona olokuukauden jälkeen. Ei ole ollut helppoa ei, yksin jääminen ja kahdesta 4 kuukautisesta bebestä huolehtiminen. 

1. On helppoa tulla hulluksi kilpaa kertyvien villakoirien, pyykin ja astioiden kanssa.

Kun on tottunut siihen, että pystyy vähintään kerran viikossa siivoamaan, täydellinen ajanpuute myö viikonloppuisin ahdistaa. Kun sotkuinen koti = sotkuinen mieli, en tiedä miten tästä selviäisin. Onneksi on mummo, joka tulee viihdyttämään bebejä, jotta saan viettää laatuaikaa pyykinpesukoneen ja astianpesukoneen kanssa.

2. Vaunulenkki on omaa aikaa.

Koska vauvat nukkuvat, eikä heitä tarvitse a) viihdyttää b) ruokkia c) vaihtaa vaippoja d) olla ”läsnä”, voi vain olla.

3. Rutiinit ovat ystäviä.

Koska ne ovat ainoa keino varmistaa, että bebet nukkuvat ja molemmat saa syötettyä. Ja että sinne vaunulenkille selviää. 

4. Mitä vanhemmaksi bebet tulevat, sitä enemmän he vaativat läsnäoloaikaa.

Päivät kuluvat leikkimatolla tai vaunulenkillä, äännellen hassusti, laulellen ja vauvoille höpötellen, koska muuten tulisi hulluksi yksinollessa (ilman aikuisseuraa), ja koska vauvoille kuuluu puhualaulaajutelleriimitelläollaläsnä.

5. Mikä tahansa apu auttaa.

Itsestäänselvyyksien listalla ykkönen. Jos joku kysyy, tarvitsetko apua,vastaus on kyllä. Jospa tämän vielä itsekin oppisin.