Ultrista, seurannasta ja vauvojen sukupuolista
Kun olimme päättäneet jatkaa raskautta, seuraava iso etappi oli tottakai rakenneultra, jossa olisi ensimmäinen mahdollisuus saada selville lasten sukupuolet. Minä pelkäsin kahta poikaa, puolisoni kahta tyttöä. Kun kätilö tarkasteli kuvaa tarkemmin, hän kertoi, että vauva A (alempana, tod-näk. syntyy ensin) on tyttö ja minä taisin todeta ”thank god”. Melkein 10 minuutin tarkastelun jälkeen, että vauva B on poika, johon puoliso puolestaan onnellisena huokasi helpotuksesta. Kompromissi siis molempien näkökulmasta.
Koska kaksosraskaus on riskiraskaus, meillä on ollut rakenneultran jälkeen tihennetty seuranta. Käytännössä käymme Kätilöopistolla lääkärin tekemässä ultrassa 2-4 viikon välein, riippuen siitä, miten vauvojen kehitys on edennyt ja onko jotakin erityistarkkailtavaa. Yleensä on ollut ja Kättärillä on ravattu parin viikon välein katsomassa vauvojen kokoa, liikkeitä, virtauksia ja sydänääniä. Ja joka kerta eri lääkärillä…
Hauska kuriositeetti muuten yhtä kerrallaan odottaville / yhden saaneille: normiraskaudessahan on tosiaan vain nuo kätilöiden tekemät kaksi ultraa. Monikkoraskauksissa rakenneultra jälkeen jatketaan lääkärien tekemillä ultrilla. Mielenkiintoista on, että nuo kätilön tekemät ultrat ovat maksuttomia, ja lääkärin tekemistä laskutetaan poliklinikkakäyntimaksu, vaikka käynnit ovat pakollisia. Vielä en ole löytänyt tähän perusteluja, enkä tiedä, onko tämä vain HUS:n linjaus vai valtakunnallinen? Mutta onneksi, vastaavasti neuvolalääkärillä ei ole pakko käydä sen yhden tarkastuksen jälkeen, mistä olen iloinen. Kättärin lääkärit ovat kuitenkin paljon parempi ja kokeneempia kuin ainakin meidät tavannut neuvolalääkäri (joka esimerkiksi määräsi uniongelmiini lääkettä, jota ei saa käyttää raskaana ollessa, hiphiphei).
Ps. en ymmärrä vauhkoilua neuvoloiden yhtiöittämistä ja valinnanvapautta vastaan osana SOTE-uudistusta. Kyllä, on erittäin arvokasta, että meillä on kaikkiin raskaanaoleviin ulottuvat kontrolloitu prosessi ja jokaista odottavaa äitiä (ja toivottavasti isää) tavataan säännöllisesti ja käydään raskauteen ja odttamiseen liittyviä asioita läpi. Omat kokemukset kuitenkin ovat sellaiset, että ammattitaito ja tekemisen ote eivät ole mitenkään maailman parasta (kuten esimerkiksi Tuula Haatainen väittää), lähtökohtaisesti neuvolakäynnit menevät perustarkastusten (syke, hemoglobiini, paino) lisäksi niin, että minä kerron neuvolatädille uusista tutkimuksista ja siitä, mitä olen selvittänyt. Ja jos kysyn häneltä jotakin (”voinko juoda piparminttuteetä”), hän sanoo, ettei tiedä ja pyytää kertomaan hänellekin, jos otan itse selvää. Mutta, kuten äitini minulle kertoi, silloin kun hän minua odotti, neuvolan hoitajillakin oli kätilönkoulutus, nykyään taitaa olla enää normaali terveydenhoitajan koulutus? Ja sen kyllä huomaa.
—
Twin pregancy is a risk pregancy and the aisles of Kätilöopisto have become familiar during the past months. And as both of use were scared of having two girls/boys, a compromise of a girl and a boy made us happy.