38+3 ja monttu auki
Lääkäri oli kirjoittanut nevuolakorttiin 15.10. vauvan tarjonnan kohdalle ”poikittain,” jonka huomasin vasta kotona seuraavana päivänä, koska lääkäri ei asiasta maininnut mitään. Otin asian puheeksi neuvolassa ja neuvolatätikin oli ihan äimistynyt, koska epikriisissä ei asiasta ollut mainintaa. Neuvolatäti oli ihan varma, että vauva on pää alaspäin, mutta alkoi epäilemään itseään, kun kerta lääkäri näin oli kirjoittanut, vaikka itsekkin ihan selvästi tunsin miten vauva on oikealla puolella, pylly ja jalat ylhäällä. Sain ajan toiseen neuvolaan, jossa on ultra, niin ei tarvitsisi polille mennä ja maksaa siitä, että tarkisteaan vain miten päin vauva siellä on ja onko kaikki muutenkin hyvin.
8:15 oli aika tänään kaupungin toiselle puolelle Koivuhakaan. Olin ajoissa, en mennyt heti vessaan, kun ajattelin, että huudetaan varmasti juuri silloin sisään. Istun ja odotan, jätin puhelimen autoon, kun ajattelin, että ei mene kuitenkaan kauaa. Hoitaja tulee kertomaan, että lääkäri (tai mikä lie) on vähän myöhässä. Totesin vain, että ei minulla ole kiire ja käyn sitten vessassa kun kerta ehdin. Se lääkäri tuli kuin tulikin paikalle, viereeni oli jo istahtanut nuori pariskunta, joilla raskaus varmaan ihan alussa. Pääsen huoneeseen, kello on 8:35. Lääkäri kysyy onko rakko täynnä… Menen vähän hämilleni ja vastaan, että kävin juuri vessassa, kun jouduin odottelemaan. Passitti käytävään ja juomaan muutamia kuppeja vettä ja pääsisin takaisin 10min päästä.
Se tuleva ”alkuraskaus” äiti oli mennyt juuri vessaan, hoitaja neuvoi juomaan vettä, kun hän tuli pois vessasta. He pääsivät melkein heti sisälle. Odotin, he tulivat ulos, en tiennyt mitä kello oli. Odottelin vielä lisää, ei kuulunut. hoitaja kävi sanomassa, että kohta pääsen varmasti, odotin. Viimeinkin lääkäri tuli, mutta meni saman tien ja sanoi, että menee pikku hetki. Hän oli hakenut kupin kahvia, koska ei saisi päiväänsä muuten käytniin. Pääsin sisään ja kello oli 9:15, eli tunnin myöhässä ajasta.
Kerroin, että tulin vain tarkistamaan, että kaikki on hyvin ja kuinka päin siellä ollaan. Lääkäri sanoi tekevänsä painoarvion samalla, koska muuten käyntini olisi ihan turha. AHA? Noh, tunnin makasin siinä pöydällä, en edes nähnyt ruutuun, jalkoihin alkoi sattumaan, henkeä ahdisti, oli tukala olla selällään ja tuntui, että lonkka paukahtaisi irtu hetkenä minä hyvänsä. 34 viikolla painoarvioksi oli annettu 2700g, tämä lääkäri ei saanut kunnon mittoja, koska vauva oli kuulemma ”sykkyrällä,” niin kuin hän asian kuvaili, mutta teki silti arvion sen pohjalta, että oli pään mitannut ja sääriluun lonkkaluuna? painoarvio 2500g. Miten voi kuukaudessa muuttua muka arvio noin paljon?
Lääkäri tuumasi, että jossain on vika, mutta ei tietenkään hänessä… Olin sanaton. Miten niin hän ei voinut olla väärässä, kun hänellä ei ollut kaikkia tarvittavia mittoja. Hän sanoi, että vauva on aika pieni, että ei tarvitse huolehtia, että tulisi iso vauva, mutta pitäsi ensi viikolle saada heti aika polille, että voimme suunnitella synnytystä, että ei saisi ainakaan yli mennä… MITÄ? Juurihan vauva oli aika pieni ja kaikki oli hyvin, vaikka vähän sykkyrällä olikin. Vastauksien sijaan sain lisää mysteerejä ja ristiriitoja ja olin ihan monttu auki. En tiennyt mitä ajatella. pyöri vain mielessä, että onko nyt jotain taas mitä minulle ei kerrota, vai mikä tämä juttu nyt on. Vauvalla on kaikki hvyin ja pieni ”ikäisekseen,” mutta äkkiä pitäisi suunnitella synnytystä, ettei menisi yli. JA kaiken tämän häsläämisen keskellä kerkesin jo kuulla ainakin sataan kertaan vatsanpeitteistäni ja isokokoisuudestani ja mikä dietti olisi minulle paras. ARGH! alkoi suututtamaan suunnattomasti. JA kertaakaan tämän raskauden aikana ei ole ollu sama lääkäri tai kätilö minua vastassa, eli puhutaan ja arvioidaan päällekkäin ja tulokset ovat sitten tätä luokkaa. Ketä siis uskoa ja millä perusteella?
Huomenna menen omaan neuvolaan ja se oma neuvolatäti saa soittaa polille minun puolestani ja varata ajan, koska en oikeasti tiedä mitä minun pitäisi sanoa ja miksi. Voi vauva, tule jo ulos, en jaksa enää olla heittosäkkinä ja elää epätietoisuudessa.