40+0

Minulla oli tänään nukkumisaamu, kun Matts nyt jälleen kerran on kotona, kun työt on niin kiven alla, mutta ompahan ylimääräinen käsipari lähellä varsinkin kun vauvakin tulee. Heräsin siihen, että puhelin soi jossain, Matts ja Milla olivat lähteneet fammolle. En heti mennyt vastaamaan, mutta soitto vaan jatkui. Nousin ylös ja aloin suutuspäissäni etsimään sitä halvatun luuria, eikä missään ja soittokin loppui. Vihdoinkin löysin sen ja huomasin, että äitini oli soittanut, mutta ei vastannut kun soitin takaisin. Otti päähän, kun en saanut nukkua enempää. Sitten veljeni soitti. Ajattelin, että taasko se mummu siellä hysterisoi, että jos ei heti vastaa puhelimeen, niin pitää soittaa kaikki läpi ja kysyä onko minusta kuulunut mitään. Minun ja veljeni puhelu meni jotakuinkin näin…

 

Minä: EN OLE LÄHTENYT SYNNYTTÄMÄÄN!

Veljeni: Öööö? Niin, mutta me ollaan nyt menossa.

Minä: Haha! Anteeksi, luulin…. (tässä selitin tilanteen) 

 

Olen todella kateellinen veljeni puolisolle, koska hänellä oli laskettuaika, vasta ensi kuun puolessavälissä ja täällä minä kituutan ja odotan ilman mitään suurempia tuntemuksia. Mutta olenhan onnellinen, että minusta tulee ehkä tänään ensimmäistä kertaa oikeasti täti. Jännityksellä odotan myös sitä, että kumpaa sorttia tämä tätin pikku pallero on ;)

Tänään saamme Mattsin siskon tytöt tänne leikkimään, kun käly lähtee jumpalle. Saa nähädä miten pärjätään 5, 2,5 ja 1,5-vuotiaiden tyttösten kanssa ja mitä tekemsitä me keksittäisiin. Olen yrittänyt siivota kkin pitkin päivää, että jos alkaisi supistelemaan, mutta jos tytöt saisivat tähän mammaan vähän vauhtia leikellään. Ja tottakai jotain herkkuja pitää hakea tai vaikka tehdä pannukakkua, ompahan syy itsekkin vähän herkutella, kun ei viitsi vain itselleen koskaan leipoa, kun Matts ei syö mitään pullaa, keksiä tai kakkua.