Miten selvisinkään kahdesta yöstä ilman lasta?

Minulle siis järjestettiin ”baby showerit” lauantaina, mutta niistä lisää tuonnempana, kun odottelen vielä kuvia.

Milla lähti siis jo perjantai iltana vanhempieni luokse yökyläilemään ja minua vähän riipaisi sisältä, koska hän ei ole koskaan aikaisemmin ollut poissa kotoa kahta yötä. Asiaa toki helpotti se, että he lähtivät meiltä vasta 19:30. Mutta hetki sen jälkeen kun he lähtivät, tuli se itkukin.

Olen tottunut siihen, että Milla herää ainakin kerran yössä ja nostan hänet omasta sängystä meidän väliimme nukkumaan. Minä ja pappa heräsimme molemmat 5:00 kuin olisi aamu.  No, olin kyllä herännyt suonenvetoon pohkeessa, mutta hetken päästä olin pirteä kuin peipponen ja oli se tunne, että jotain puuttui vierestä. Onneksi molemmat saivat vielä unen päästä kiinni ja nukuimme melkein 11:00 asti.

Seuraava päivä menikin ihan loikoillessa ja odotellessa iltaa, mutta oli kyllä niin ikävä toista. ilta oli onneksi aivan ihana ja ikimuistoinen.

Sunnuntai aamuna heräsin 8:30, keitin kahvit ja nautin hetken ihan vain hiljaisuudesta ja olin kyllä todella levännyt. Siivosin ja vaihdoin järjestystä, istahdin sohvalle ja katsoin boksilta Pientä säätöä -elokuvan, joka on niin hauska.

Äiti soitti, että tulevat vähän myöhemmin, koska Milla nukkui vielä. Äiti ei ollut muistanut, että kelloja oli käännetty ja luuli sub juniorin olevan ”rikki” kun ei tullutkaan aamulla ohjelmaa. He olivat menneet ulos koiran kanssa ja katselleet tähtiä, kunnes äiti tajusi, että kellohan on jotain kuusi aamulla. No, ei se menoa haitannut.

He tulivat joskus neljän aikaan meille ja itkuhan siinä tuli, kun toinen niin iloisena tuli syliin ja halasi. Omia leluja oli varmasti ollut ikävä, kun ei mennyt hetkeäkään kun meille ojennettiin jo kahvikuppeja. Oli ihana saada pieni tyllerö kotia. Ja hänhän oli kasvanutkin ihan ”HIRVEÄSTI” ja puhuikin muka paljon enemmän.