Lahjat, kärryt ja imetys (vali, vali,vali)
Pääsin ensimmäistä kertaa kauppaan synnytyksen jälkeen eilen ja päätimme Mattsin kanssa ostaa joululahjat samalla reissulla. Yhden lahjan löysin Millalle ja sekään ei ollut ”listalla,” mutta tulee kuitenkin käyttöön. Se lasten imuri jota oli lehdessäkin mainostettu, niin ei löytynyt koko Halpa-hallista, niimpä intoni lahjojen ostoon lopahti täysin ja lahjat jäi ostamatta. Siihen vaikutti myös se, että en osaa Mattsin kanssa käydä kaupassa. Miehet on yleensä aika hätäisiä, mutta huomaan, että alan itse hätäilemään, ettei hän ala huokailemaan ja tuhisemaan. Ei hän sitä tee, mutta taidan olla niin tottunut siihe, että käyn yksin kaupassa ja saan rauhassa katsela ja käännellä tavaroita. Tietty lapsetkin tekevät tämän haastavaksi. Kaksi kärryä, Milla autokärryssä ja Atte kaukalossa tavallisessa kärryssä ja ihmisiä paljon liikkeelä, eli yhdessä kulkeminen oli jokseenkin haastavaa, ettemme olisi tukkineet joka käytävää.
Millan kanssa se oli helppo kulkea kaupassa siitä lähiten kun alkoi istumaan, koska kaukaloiässä esim. Lidlistä oli hankala mitään ostaa kun kaukalo täytti koko kärryn ja Kokkolan Lidlissä ei ole kärryjä jossa olisi vauvan istuinta. Siitä muistinkin, että laitampas asiasta palautetta, koska kaupan oveen oli tullut lappu, jossa luki jotain tämän tyylistä: ”Ethän laita lasta kärryihin ostoksille tarkoitettuun osaan, hygienia syistä.” En muistanut entiseltä kollegalta kysyä, että koskeeko myös kaukaloa? Otimme kyllä puheeksi ne istuimet, niimpä hän käski minun laittaa palautetta netin kautta, niin asia ehkä etenee.
Mutta miten sitten jos yksin lähden lasten kanssa kauppaan joskus? Eihän sinne kärryyn mahdu mitään, jos Milla istuu siinä istuin osassa ja Atte kaukalossa kärryn sisällä. Prisma taitaa olla ainut paikka missä on vauvan istuin ja se perinteinen taittoistuin vierekkäin. Hankalaa.
—
Sitten taas siihen imettämiseen. Ei, ei ja ei ole edelleenkään minun juttuni, vaikka yritän antaa asialle aikaa. Imetys siis sujuu edelleen hyvin, vaikka toisen rinnan antaminen on aina sellainen pieni projekti itsessään pienien ulokkeiden takia 😉 XD mutta en vaan pidä imettämisestä. Minua ahdistaa ajatuskin ”Kohta se poika herää ja haluaa syödä ja olen jumissa tässä taas ties kuinka kauan.”
Viime yönä oli katastrofin ainekset ilmassa. Milla nostettiin jossain vaiheessa yötä meidän viereen, kun oli niin levoton ja itkeskeli, melkein samaan aikaa Atte ilmoiti, että nälkä olisi. Sain otettua hyvän asennon siinä sängyllä ja *naps* Milla avaa silmät ja alkaa huutamaan mammaa ja yrittää sillä samalla silmän räpäyksellä kiivetä syliin ja hyvä ettei Atte jäänyt alle. oli varmaan niin unissaan, ettei edes tajunnut, että Atte oli siinä. Matts yritti ottaa syliin ja pitää kiinni ja ei meinannut onnistua. itse olin ihan kädetön, koska en meinannutkaan lopettaa siihen, kun olin saanut sen tissin sinne suuhun vihdoin ja viimein hyvin. Kun tilanne rauhottui ajattelin, että nyt tämä tissittely kyllä loppuu, mutta sitten ajattelin, että ehkä nyt kuitenkin vielä yritän antaa aikaa tälle asialle…
Joskus aamulla (en katsonut kelloa) Atte halusi taas syödä ja haaveilin vain siitä, että hän lopettaisi jo syömisen ja että saisin pään tyynyyn ja nukkua vielä hetken, koska tuntui siltä etten ollut nukkunut ollenkaan. *Naps* ja Milla on hereillä, kömpii sängystä pois ja menee olohuoneeseen. Päästelin muutaman kirosanan hiljaa itsekseni ja poika lopetti syömisen, jatkoi uniaan ja minä nousin mustine silmänalusineni Millan kanssa katselemaan piirrettyjä. Onneksi, voi onneksi kello oli jo 8:00, mutta tuntui kun se olisi 6:00. Menimme aamusuihkuun, että mamma vähän heräisi ja ehkä piristyisi mieleltään, eikä tiuskisi turhaan kenellekkään tässä ahtaassa pikku kaksiossa.
—
Pssst. Sain sunnuntaina onneksi ripsien ja kulmakarvojen värjäyksen + kulmakarvojen siistimisen 20€:lla ja olen ehkä vähän pirteämman näköinen vaikka silmänaluset vähän tummat ovatkin :D