Tervehtymään päin

Olen ollut jo viikon ihan hyvässä kunnossa, ei jälkeäkään miistään tulpasta tai tukoksesta. Vasen jalkakin on taas normaalin kokoinen. Mennyt siis hyvin ja vielä pitäisi ne sukat hankkia. Aika jo on fysiolle mittauksiin, mutta sekin menee loppu viikolle tai ensi viikolle, koska huomenna suuntaan taas Ouluun, toivottavasti viimeisen kerran. Eli filtteri otetaan pois jos tukosta ei enää ole, muuten se vain vaihdetaan ja joudun taas palaamaan sinne poistamaan sen, eli pidetään peukkuja. Onneksi tämä reissu ei tule yllätyksenä ja kestää vain muutaman päivän. 

Kauheasti pitäisi valmistella ja jätin viime tinkaan taas kaiken. Matts menee lasten kanssa Pietarsaareen, että saa vähän apua näiden ihanuuksien hoidossa. Eli pitää pakata itselleni tavarat mukaan, lapsille ja Mattsille omat, siivota vähän, että olisi kivempi tulla kotiin, kun ei tarvtse sitten tehdä mitään, laskut ja kela jutut hoitaa ettei sitten pinot kasva holtittomiksi parissa päivässä. Mutta ajattelin, että voin hyvin valvoa vaikka koko yön, koska voin nukkua sairaalassa vaikka koko huomisen päivän, koska huomnenna menen vain labran kautta osastolle, koska toimenpide tehdään vasta keskiviikko aamuna.

Josko niitä ristiäisiäkin saisi alkaa suunnittelemaan kun kotiudun. No, ainakin on tekemistä sairaalassa kun suunnittelema kutsuja ja tarjoiluja, löytyisiköhän sellaiseen joku mieletön sovellus? 🙂

Ikävähän tottakai tulee taas näitä mussukoita, mutta yritän ajatella positiivisesti että saan itseni kokonaan kuntoon ja voin kerätä taas voimia taas arjen pyöritykseen.