Aijon tuulettaa, ajattelematta seurauksia

Tänään Pappa meni työhaastatteluun johonkin tietokonealan yritykseen, joka sattumoisin on hänen tuttunsa firma, tai siis hänen ja hänen isänsä. Pappakin on oppinut, että ei kannata odottaa liikoja, mutta nyt on molemmilla sellanen tunne, että tärppäs, koska tuttu jo kerkesi ”kiusata” siihen malliin, jossain niiden yhteisessä ”isojen poikien sotapeli foorumilla” 😀

Ja jos tämä nyt kerrankin menisi, niin kuin pitäisi niin…

MUN EI TARTTE MENNÄ TÖIHIN VIELÄ!!!!! XD XD XD

Saan katsoa vielä hetken kotoa käsin, kuinka pikku-Milla oppii uutta ja kasvaa, eikä tarvit tulla mistään nahjuisesta työstä kotiin ja huomata, että on jäänyt jostain paitsi. 

Vaikka luulin olevani valmis töihin, niin pari viikkoa on tuntunut pelottavalta astua työmaailmaan ilman, että on se plan-b ”no, ompa enempi aikaa opiskella.” Ja olen saanut jo usean sellaisen ”meillä on ollut useita hyviä hakijoita, mutta” -vastauksen + muutaman tarjouksenkin, mutta pelkällä provisiopalkalla, EI KIITOS!