I hate mondays

Meillä on lasten isän kanssa sellainen järjestely, että lapset ovat pääsääntöisesti minulla viikot ja hänellä viikonloput. Joka toinen viikonloput on N:än pojat meillä, ovat jo paljon isompia kuin minun lapset.

Sunnuntaina minä usein haen heidät isältään 60km päästä, eli 120km hakureissu tökkii välillä, mutta ”itsehän olen halunnut muuttaa.” Sunnuntai menee suhteellisen hyvin ja usein jopa niin, että paluumatkalla lapset nukahtaa autoon ja sitten odotammekin sitä ”ah niin ihanaa maanantaita.”

Eilinen oli suoraan sanottuna katastrofaalinen. Itse kärsin eilen suunnttoman kipeästä selästä ja hermoja koeteltiin heti aamusta, N oli ollut yövuorossa, ei hän kyllä heti nukkumaankaan mennyt, mutta itse stressaan sitten sitä miten hän jaksaa, kun nämä mamman pikku kultamussukat aloittavat…

”Älä koske tv:seen. Lopeta. älä koske siihen tv:seen….. EIKÖ MENE JO PERILLE, ÄLÄ KOSKE SIIHEN!”

”Ei saa lyödä, pyydä anteeksi. Nyt loppu se lyöminen.”

”Älä vedä vessapaperia. Älä kiusaa kissoja. Anna kissojen syödä. Älä huuda kun toinen nukkuu….”

Tätä listaa voi jatkaa pitkästikkin, mutta kutakuinkin näin ja välillä tulee niin typeriä asioita, että menen ihan hämilleni. Hermot menee maanantaisin keskimäärin enemmän kun muina viikonpäivinä.

Olen kuitenkin saanut sen käsityksen, että isällään he ovat suhteellisen nätisti tai Atten kohdalla rauhallinen kieltäminen auttaa joka kerta, minulle hän nauraa. Toki tähän vaikuttaa se, että olivat kevään ja kesän isällään viikot ja nyt on vaihdettu rooleja. Lasten mummukin (ex-anoppi) ihmetteli miten lapset olivat niin holtittomia kun minä olin paikalla. Tuli enemmän se fiilis, että olen se ”paha poliisi,” varsinkin siinä vaiheessa, kun molemmat lapset itkee ja huutaa haluavansa isälleen. Riipaisi todella syvältä.

Tässä on vielä totuttelua ja toki isällään ollessaan siinä on paljon tuttuja ihmisiä ympärillä.Viikko viikolta alkaa helpottamaan ja niinkuin tänään tiistaina, ei ole tarvinnut puuttua oikeastaan mihinkään, paitsi pariin ihan pikku asiaan. Tänään kielto menee perille nopeammin ja tavalliset keinot toimivat ja toistamista ei tapahdu.

Kun lapset menivät lopulta nukkumaan, olin aivan loppu, eikä mennyt kauaakaan kun N jo lähti töihin. Silloin jos joskus en olisi halunnut hänen menevän töihin. Tiesin kyllä, että seuraava päivä olisi parempi, mutta kipeän selän kanssa tuo päivä veti ihan mehut.

Mutta vaikka välillä voisi hakata päätä seinään, niin silti nuo kaksi ovat rakkainta maailmassa <3

Suklaa olisi auttanut, mutta leipasimpas nopean suklaakakun itselleni lohdutukseksi ja lääkkeeksi ja kyllä muuten auttoi ;)

 

50g sulatettua voita

1,5 rkl kaakaota

1 dl sokeria

1 kanamuna

3/4 dl vehnäjauhoja

 

Uuni 175C 25min

sulata voi

sekoita sokeri ja kanamuna keskenään

jauhot ja kaakao

yhdistä munaseokseen

lisää sulanut voi

sisuksen on tarkoitus jäädä hieman löysäksi ja pinta rapeaksi