”Jos mä kuolen nuorena”

Syyskuussa tuli vuosi siitä kun muutin Kokkolasta Kalajoelle. Jostain syystä aloin miettimään, miten päädyin tähän, tähän hetkeen? Mistä se alkoi tai mistä se lähti?

Jokaisella ihmisellä on elämässä käännekohtia, jotkut on tosi pieniä ja jotkut taas niin isoja, väkisinkin elämä muuttuu. Uskon, että oman elämän suurin käännekohta on se kun Atten syntymän jälkeen sairastuin. Välähtää mieleen hetki, kun kärrättään Oulussa arvioimaan tilannetta ultraan ja ei viedäkkään takaisin huoneeseen, vaan leikkaus aloitetaan heti… Menet shokkiin, et tajunnut kenellekkään soittaa ja lause ”Tämä on tämmönen 50/50 tilanne, voi käydä kuinka vaan.”

Kun leikkaus on ohi ja tajuat olevasi vielä hengissä, alkaa päässä tapahtumaan paljon asioita. Oulussa oli vähän liiankin paljon aikaa  miettiä ja päätin sillon, että asioiden täytyy muuttua, en aikonu elää sellaista elämää ja olla sellainen minkälaiseksi olin muuttunut.

Heti ei tapahtunut mitään, mutta jonkun ajan päästä sana ”ero” esitti isoa roolia ajatuksissa ja lopulta vuosi Oulun reissun jälkeen se tuli suusta ”Mä haluan erota.”

En sano, että elämä olis mitenkään muuttunut tai helpottanut heti ja aika paljon vastoinkäymisiä tuli, silti olin tosi onnellinen, kannoin itseni eri tavalla ja löysin itseni uudestaan, sen Teijan joka olin joskus ollut. Minä olin hukkunut jonnekkin elämän varrelle.

”Kaupunki, ihmiset ja ilmapiiri muuttu, mutta muutuinhan mä itekki, vai muutuinko? Sanoisin, että aloin vihdoin olemaan oma itteni. Tämähän ei kaikille sopinut, ei edes niille lähimmille, mm omalle perheelle.” Lause jonka meinasin kirjoittaaa facebook seinälle, mutta tajusin, että päivityksestä tulisi liian pitkä, että parempi purkaa tämä pään sisällä oleva höttö tänne blogiin.

Kun sitten tapasin N:än, kaikki muuttui. Kokkola oli vaan paikka jossa minulla oli asunto, jossa oltiin lasten kanssa aamut ja illat, sieltä kuljin töihin ja siellä ei ollut enää mitään muuta.

Kun jonkun ajan kuluttua muutto Kalajoelle tuli puheeksi, en oikeastaan epäröinyt hetkeäkään. En miettinyt edes seurauksia, ”kyllä ne seuraukset voi sitten selvittää kun ne tulee kohdalle.” Vaikka olin jo muuttanut elämää sellaseen suuntaan kun halusin ja sain olla oma itseni, niin nyt saisin vielä aloittaa puhtaalta pöydältä ja elää paikassa, jossa ihmiset pitävät minusta juuri tällaisenä kuin olen ja mitä tärkeintä, saisin olla joka päivä ihmisen kanssa jota rakastan.

Ennen olin sellainen, että koitin vain olla mieliksi, ei minulla juuri omia mielipiteitä ollutkaan, menin vain mukana. Ennen mietin aina mitä muut minusta ajattelevat kun tein tai sanoin jotain. Tänä päivänä en jaksa välittää mitä muut ajattelevat minusta. Minua ei haittaa jos joku ei minusta pidä, kaikista ei tarvitse pitää, kunhan nyt koittaa toimeen tulla. Minä olen minä ja olen ihan hyvä juuri tällaisena. Elämästäni on kadonnut ihmisiä jotka ovat olleet minulle tärkeitä, mutta jotkut ihmiset ovat vain läpikulkumatkalla ottamassa tai antamassa jotain ja toiset pysyvät aina rinnallasi.

Siitä päästäänkin siihen, että siksi olen juuri tässä, koska olen tämän kaiken käynyt läpi. Minulla on ihana avopuoliso ja perhe hänen kanssaan, meillä on koti, ystäviä ja kaikista tärkeintä on se, että meillä riittää rakkautta ja siksi tässä on oikein hyvä olla.