Kontrollikäynti polilla ja hieman aikaistettu LA
Laskettu aika on ollut siis tähän päivään asti 30.11. mutta tänään se siirtyi hiukan aikaisemmaksi, ei paljon, mutta silti. Uusi LA on 26.11. eli viikkoja 35+1, eikä 34+4. Minulle tämä on loistava uutinen, kun kuitenkin mennään varmaan yli, niin kuin Millakin teki, 40+5.
Keski-pohjanmaan keskussairaalassa on ollut nyt remonttia siellä sun täällä jo pidemmän aikaa ja äitipolikin on niin ihana nykyään. Pääsin sellaseen ihanaan huoneeseen käyrään, jossa oli muutama peti, kun kaikki tutkimushuoneet oli täynnä. Siellä oli sellanen ihana himmeä valaistus, japanilaistyyliset sermit + kivat verhot. Siellä minä yksin köllöttelin sängyllä, kuunnellen sydänääniä ja ei ollut kaukana, että nukahtaisin. Milla ei pyöriny jaloissa, tv ei huutanu, kukaan ei höpöttäny mitään ja oli niin ihanan rauhallista. Olin siellä varmaan 20 minuuttia ja nyt kun ajattelen, olisi pitänyt hetkeksi laittaa silmät kiinni, kyllä sieltä ois joku sitten herättänyt kun olisi valmista 🙂
Käyrä oli täydellinen ja niin myös verenpaine. Ainut mikä ei ollut muuttunut viime viikosta oli virtsan pikku proteiiniplussa ja pitäisi käydä antamassa se ”puhdas näyte” joku aamu.
Kerroinkin jo tuossa tovi sitten kuinka neuvolalääkäri pelotteli isolla vauvalla ja oli jo melkein päättänyt, että sokerit on varmasti koholla. No, näinhän ei ollut ja nytkin vauvan painoarvio oli 2 600g ja ihan keskikäyrällä viikkoihin nähden. Eli minun on turha haaveilla mistään käynnistelyistä, vaan vauvaa odotetaan taas viimeisille metreille asti. Toki, onhan se hyvä asia, mutta jotenkin se ajatus oli lohduttanut minua, kun kerta Neuvolalääkäri oli jo iskostanut päähäni, että ”Käynnistyksestä varmasti puhutaan sinun tilanteessasi.” Ja pah!
Sain jopa auton käyttööni tänään, että ei tarvitsis kävellä sairaalalle, kun se n. 3km tuntuu kyllä aika pitkältä kävelymatkalta tällä pötsillä ja en tiedä miten olisin Millaa vahtinut siinä samalla. Joten veimme pappan töihin ja menimme fammolle aamukahville ja Milla jäikin sitten hänen kanssaan yksin ensimmäistä kertaa. Milla on nyt sen verran iso jo ja osaa itse kiivetä tuolille istumaan, kun fammo ei voi häntä nostaa huonon selän takia.
Kaikki oli mennyt hyvin, he olivat syöneet, leikkineet ja tanssineet. Milla ei ollut moksiskaan lähdöstäni. Hänhän on usein minun vanhempieni luona ja joskus olen jopa vähän pettynyt, että hän ei juokse perääni ovelle itkemään 😀 Onneksi on niin reipas tyttö, että hänet voi huolletta jättää hoitoon ilman sen kummempia episodeja. Fammokin tykkäsi kovasti, että meni hyvin. Milla niin tykkää isovanehmmistaan ja se on ihanaa.