Kotiäitiyttä harjottelemassa (taas)

Lasten syntyessä olin yhteensä n.2,5v kotona ennen kuin lähdin töihin. Ehdin olla työelämässä vuoden ja nyt kun muutimme N:än luokse toiselle paikkakunnalle olen taas lasten kanssa viikot kotosalla. Tuntuu kuin ei olisi koskaan kotona ollutkaan, joutuu tutustumaan lapsiinsa uudelleen tai siihen heidän arkeen, koska isänsä kanssa heillä oli muodostunut omat rutiinit ja nyt minun kanssani omanlaiset. Ratkaisu oli silti ihan hyvä, koska on se lapsille rankkaa, kun viedään tutusta ympäristöstä ihan vieraaseen ja kaikki on uutta; koti, perhekuvio, paljon uusia ihmisiä.

Kohta kaksi kuukautta kotiäitiyttä takana uudessa kodissa. En tunne vielä oikeastaan ketään tai en ole onnistunut vielä hankkimaan ns. tuttuja omasta takaa. En ole vielä saanut aikaiseksi edes tutustua mihinkään lapsiperheille suunnttauihin juttuihin mm. perhekahviloihin/kerhoihin, jossa voisi tutustua uusiin ihmisiin, toisiin äitieihin, mutta eiköhän se tästä kun tämä asettumisvaihe on ohi.

Viihdyn kyllä hyvin ja tuntuu siltä, että lapsetkin viihtyvät. Toki arki ei ole aina mitään ruusuilla tanssimista kahden hyvinkin vilkkaan, omatahtoisen ja uhmakkaan lapsen kanssa. Milla on tosiaan 3,5v ja Atte täyttää kohta kaksi, vilinää riittää. Mutta arki on helpompaa kun sen saa jakaa jonkun kanssa.

Kaikki on minullekkin uutta ja N:än kanssa me vielä tutustumme toisiimme, koska emme ole tunteneet edes kovinkaan kauaa. Jonkun mielestä varmasti hullua, että muutimme yhteen näinkin nopeasti, mutta sillä hetkellä se ei tuntunut hullulta yhtään, eikä tunnu vieläkään. Elämä pitää ottaa sellaisena kun se tarjotaan, minulle tarjottiin tätä ja tartuin siihen.

Varmasti viimeistään keväällä minäkin menen töihin – saan töitä, kun Kalajoki heräilee kesää varten talviunilta. Sitten saa lapset mennä hoitoon ja josko siihen mennessä olemme muuttaneet isompaan asuntoon ja alkaa kaikki asiat selkiintymään.

Nyt odottelemme sitten lunta, että pääsee tekemään lumiukkoja ja laskemaan mäkeä 🙂