Laihdutusta flunssahuuruissa

Olen tehnyt sen miljoona kertaa, siis alkanut laihduttamaan. Kaikennäköisiä keinoja on kokeiltu ja jotkut on toiminut, mutta sitten se homma on kuivunut kasaan melkein yhtä nopeasti kun alkoikin. Nyt katsoin taas kerran peiliin ja näin vain väsyneen ja ylipainoisen nuoren naisen, jonka pitäisi olla myös äiti. Haluan olla se äiti joka melskaa lasten kanssa, eikä sano kesken kaiken ”Nu orkar inte mamma mera.” Eli en halua olla enää läski. Nyt olen vahtinut syömisiäni, kirjaan ne ylös ja lasken myös pisteitä.

Motivaattoreina toimii niin lapset kuin terveydentilanikin, mutta myös se kun katson ystäväni onnistumista. Hän on tehnyt kovasti töitä ja ihailen suuresti hänen päättäväisyyttään ja sitä kuinka liikunnanvihaajasta tuli liikunnan suurkuluttaja. Hieno nainen se ”meijän Mairaana,” joka on pudottanut painoaan 50kg. Olen päättänyt, että hän on se virallinen ”perseelle potkija” ja tsemppari ja tiedän, että hän ottaa pestin vastaan mielellään. Häntä lainatakseni ”mähän tykkään puhua laihduttamisesta ja voin puhua siitä vaikka maailman tappiin.” Hän ei anna mun epäonnistua tällä kertaa ja teen kaikkeni, että en itekkään anna.

Suunnitelma olis seuraava, nyt on ollut niin kamala flunssa ja köhä päällä, että olen vasta puuttunut syömiseeni mutta kun vähänkään tuntuu siltä, että tämä tauti olisi häviämässä niin….

3 kertaa viikossa uimaan
joka päivä pieni vaunulenkki
ja ainakin kerran viikossa yksi pidempi lenkki, jonka täytyy olla vähintään 2,5km (matka anopille, aina kivempi kun on määränpää)
ja jälkitarkastuksen jälkeen lisään mukaan pientä lihastreeniä/verryttelyä kotona.
jossain vaiheessa aijon uskaltautua jopa saöille, mutta vasta myöhemmin.

En usko, että olen haukannut liian isoa palaa, koska en tee sellaista mistä en tykkäisi, vaikka en edes muista millon olisin viimeksi käynyt uimahallissa… Minä joka olen harrastanut uimahyppyjä 1-5 luokalla ja osallistunut kaikkiin koulun uimakilpailuihin ja sijoittunut aina omissa lajeissani ensimmäiseksi tai toiseksi.

Huumoria pitää olla myös, eli ostin kuin ostinkin dieetti possun, eli sellaisen possun joka laitetaan jääkaappiin ja se röhkii kun oven avaa ja lopettaa kun sen sulkee. En tunne itseäni possuksi kun käyn jääkaapilla, mutta mietin päässäni jo valmiiksi mitä aijon syödä, kosla se ääni on niin hermoja raastava ja possu on ilmeisesti saanut osumaa kuljetuksessa, koska se ei röhki vaan ”murisee.” XD