Mihin katosi kaikki se aika?

Olen jo jonkin aikaa täytellyt kaiken näköisiä työhakemuksia erilaisiin tehtäviin, mitä nyt vastavalmistuneen merkonomin papereilla voi saada (Hyvät paperit vaikka itse sanonkin.) Se ei ole paljon hetkauttanut, mutta huomenna pitäisi oikeasti astua jalalla työvoimatoimistoon… HYRRRRR! Kävin siellä viimeksi joskus 17-vuotiaana. 

Karvat nousee pystyyn ja ajattelen ”tässäkö tämä äitiysloma nyt oli?” ja samalla pieni vauvani on kasvanut jo isoksi tytöksi, joka tänäänkin useaan otteeseen seisoi pitkiä aikoja ilman tukea. *SniFF* Minun pieni-iso tyttöni 8,5kk.

Salaa toivon, että Pappa saisi töitä koulun ohelle hakemastaan paikasta ja saisin itse jäädä kotiin veilä hetkekesi, vaikkakin töitäkin olisi kiva tehdä… ARGH! Ristiriitaiset tunteet. Jompikumpi joka tapauksessa jää kotiin, koska en halua sen pienen-ison tytön vielä menevän mihinkään hoitoon. Mutta, jos nyt sattuisi niin, että molemmat saisivat hyvän työtarjouksen, pikku-Milla menisi perhepäivähoitoon.

Päiväkotiin saa mennä sitten vähän isompana tyttönä ja nytkin täällä Kokkolassa myllää sellainen influenssa epidemia. Mihinkään en ole laittanut hakemuksia, koska pappa jää pikku-Millan kanssa kotiin, jos minä saan töitä. Se on jokseenkin aika ihana ja hellyyttävä ajatus, että he saisivat sen oman arkensa, koska minä olen sen jo saanut 🙂

Tämä on jännittävää ja pelottavaa aikaa.