Neuvolasta polille ja polilta osastolle, mutta onneksi yöksi edes omaan sänkyyn

Tänään lähdin ihan normaalille neuvolakäynnille. Pappa ja Milla veivät minut. Kerroin sijaisneuvolatädille eilisestä huonosta kokemuksesta ja että jos hän soittaisi polille minun puolestani, koska olen yhtä isoa kysymysmerkkiä. Hän oli mukava, on ollut minulla ennekin ja hän soitti. 

Katselimme niitä eilisiä rustauksia ja lääkäri oli laittanut painoasrvioksi 3000g, vaikka puhui minulle koko ajan 2500g:sta??? Eli ei kannata näemmä kauhesti kuunnella mitä sanotaan, kun se on sitten jossain muualla ihan eri.

Taas oli virtsassa proteiinit plussalla, alapaine oli koholla 98, mutta tippui sitten 86, sain ohjeeksi hakea tk:sta laitteen lainaan. Menimme kuuntelemaan sydänääniä ja johan siellä biletettiin 200 sykkeellä, eikun soitettiin taas polille ja lähete käyrään.

Polille päästyäni pääsin heti puoleksitunniksi käyrään ja minua viihdytti siinä hoitaja ja kätilö, aivan ihania 😀  Vauvan syke heitteli 160-180, eli lääkärille. Lääkäri ultrasi ja teki sisätutkimuksen, ihan epäkypsä vielä, mutta sanoi, että ”ronklaaminen” saattaisi käynnistää synnytyksen tai ainakin nopeuttaa sen alkamista jos ei muuta. Kaikki oli päällisinpuolin hyvin, mutta sain mennä takaisin käyrään ja jos se ei olisi laskenut, niin osastolle tarkkailuun. Syke entisellään, eli osastolle mars.

Ihania hoitajia pitkin päivää, kyselivät vointia, olin välillä käyrässä, oman huoneen rauhassa, kävin syömässä, katselin televisiota, pelasin puhelimella pasianssia ja taas käyrään. Vauva tosiaan liikkui non-stop aamusta aina sinne kello 16:00 asti, mutta rauhottui, eli viimeisessä käyrässä 17:30 oli syke tasainen ja normaali tunnin, eli pääsin kuitenkin yöksi kotiin. Oli aika rentouttavaa vaan makoilla ja huilata ja koko ajan joku piti huolta, että minulla on kaikki hyvin.

Nyt onnellisesti kotona, harmi vaan, että Milla nukahti jo autoon kun lähdimme sairaalan pihasta kotiin, olisin niin halunnut rutistaa ja suukotella, tuli niin ikävä. Käviväthän he minua katsomassa ja toivat hammasharjan ja muuta tarpeellista ja itkuhan siinä tuli kun lähtivät, mutta huomenna rutistan ja suukottelen senkin edestä.