Milla meni taas pitkästä aikaa mummulaan yökylään ja aikoo olla siellä kaksi yötä. Samaan aikaan se on ihanaa ja kuitenkin jotenkin kamalaa, kun tajuaa, että se pieni tyttö ei ollenkaan niin kamalan pieni enää, kohta kaksi vuotias. On niin omatoiminen, kovapäinen ja tietää mitä haluaa. ”Hei, hei nähdään pian,” kuuluu kun lähdetään. Edelleen on hassua kuinka paljon suomea Milla puhuu ja vain jotkut sanat välissä on ruotsiksi, onneksi sentään ymmärtää molempia. 

Tekee kyllä hyvää Millallekkin olla kotoa pois, tänään viimeksi kauhea taistelu siitä, että en mennyt heti ”bygg liigo” ja leikkimään, kun sana ”kohta” ei ainakaan minun sanomana merkitse mitään tai sitä ei ole. Väsymyksellä oli tietysti osansa, kun neiti ei kestänyt odottaa, niin meni vessan ovea vasten, istahti lattialle ja hakkasi takaraivoa oveen? Sanokaa, että tämä on edes jokseenkin normaalia protestointia? 😀 Huomiota tietysti hakee, koska kun sattuu, niin pitää saada tutti, lempi pehmolelu ja ”mamma fammi.”

Me molemmat leikimme kyllä hänen kanssaan, mutta ei ilmeisesti riittävästi hänen mielestään. Toissapäivänä jätimme kyllä pojat kotiin ja kävimme tuttavan luona leikkimässä uusien kavereiden kanssa, josta piti kovasti, kun kerrankin oli tyttöjä, eikä vain poikia. Pitäisi kyllä tehdä Millan kanssa useammin jotain kahdestaan, edes kerran viikossa, niin ehkä se auttaisi siihen huomion hakemiseen, kun keskittyisi vain häneen ilman, että pikkuveli ehkä keskeyttää hetkeksi jonkun jutun.

Onneksi kuitenkin tykkää Attesta, eikä niinkään häneen pura turhautumistaan. Kylvyssä auttaa pesemällä Atten varpaita, vie vaipat roskiin, laittaa tuttia ja joskin on hetken antanut maitoakin valvotusti ja ihan pari sekuntia, koska sitten kuuluu ”valmista.” 

Ihana uhmis Milla aka Tinttadaara <3

Isommalle tullille ei saanut laittaa trullimeikkiä pääsiäisenä ja ei saanut kunnolla ottaa kuvaakaan tädin vanha pupukarvalakki päässä.

Pikku-trulli ei valittanut, vaikka mamma piiteli naamaan, iski lakin päähän ja otti vielä kuvia kin. Tätä näytän sitten Atten tyttökavereille 😉