Huomenna vauva on neljän viikon ikäinen, arki rullaa aika kivasti. Isommat sisarukset ovat kovia auttamaan kaikessa, mutta satunnaista kiukkuilua on havaittavissa. Tuntuu vähän samalta kun silloin kun muutettiin Kalajoelle, kaikki oli lapsille uutta ja olimme 4 ihmistä ja kolme kissaa jumissa pienessä kaksiossa.

Milla on tosi reipas ja niin omatoiminen, Millalla on paljon kavereita tässä pihassa ja keksii myös tosi hyvin leikkejä myös yksin. Atte on ehkä se joka tuottaa eniten päänvaivaa. Osaa hänkin siis olla ulkona jo ilman minua, mutta tasainen uhmailu ja kiukkuilu kuuluu nykyään vakiona meidän päiviin, varsinkin nukkumaan mennessä. Huomiota saavat ihan yhtä lailla jos ei enemmänkin, kun ennen vauvan tuloa, koska vauvahan vain nukkuu, eikä ole rinnallakaan enää vaan pullolla. Onneksi vauva on niin kiltti, että se helpottaa paljon tämän arjen pyörittämisessä.

Neuvolassa ollaan saatu ravata aika lailla ja tänäänkin joudutaan mennä painokontrolliin, ksoka vauvalla oli viime viikolla tullut viidessä päivässä vain 10g painoa. Toki puntari oli eri, että ei ehkä nyt ihan pidä paikkaansa, mutta vähän se on silti. Neuvolatäti kuitenkin sanoi, että ei kannata stressata, koska vauva ei vaikuttanut aliravitulta, ei ollut keltainen, hyvin skarppi ja kaikki heijasteet hyvät, kehoitti vaan syöttämään useammin ja enemmän. Aluksi mentiin aika vauvantahtiin, joka oli pitkiä unia ja sitten söi minkä söi. nyt olen viikon syöttänyt kolmentunnin välein ja tuputtanut kunnolla maitoa, josko se siitä. Ei neuvolassa ravaaminen mitenkään kauhean vaivalloista ole, kun se nyt sattuu olemaan tuossa vieressä, mutta sillon se on vähän haastavaa jos Milla ja Atte ovat mukana. tai se ongelma tulee siinäö vaiheessa kun pitää lähteä kotiin, koska Attehan ei suostu sieltä lähtemään koska siellä on niin kivoja autoja.