kuva lainattu täältä

Millan kanssa en mennyt vauvauintiin kun hän oli vauva, osaksi sen takia, että olen käynyt Kokkolan uimahallissa tasan kerran, josksu kun harrastin vielä uimahyppyjä, eli  ööööh!? neljännellä luokalla ja sitähän on remontoitukkin sen jälkeen aika paljon. Minulla on kova kynnys mennä uusiin tuntemattomiin paikkoihin, kun en tiedä miten toimia ja jostain syystä välttelen niitä tilanteita kun ruttoa, en edes tiedä miksi. Toinen syy on se, että tuskin mahtuisin mihinkään uimapukuun, ainakaan nyt, mutta tuskin aikasemminkaan ja yksin en olisi edes mennyt ja tiedän, etten ikinä saisi Mattsia mukaan. Sen sijaan Millahan on uinut kyllä meressä ja rakasti sitä aivan valtavasti ja tykkää muutenkin olla punkassa ja viihtyy pitkiäkin aikoja tuossa kylppärissä pelkästään lattiallakin vesisangon ja lelujen kanssa.

Eilen sitten Millan kummitäti (Mattsin sisko) tyttärineen halusi ottaa Millan mukaan uimahalliin ja ajattelin, että sehän on aivan mainio idea, kun ei Milla silloin mummun kanssa mennytkään. Millan serkkutytöt 5v ja 2,5v ovat jo niin omatoimisia, että tätillä ei olisi ongelmaa ottaa sitä kolmatta rasavilliä mukaan, mutta mitä tekee meidän rasavilli… Pelkää kuollakseen koko allasta, oli kuulemma kuin iilimato sylissä ja huuto alkoi jos vähänkään kallistui vettä kohti. Siis tuo sama lapsonen, joka ei  varmaan muuta tekïsi kuin lotraisi vedellä. Taisi tuo uimahallin ”punkka” olla liian suuri valloitettavaksi 😀

Käly soittikin jonkun ajan päästä ja kysyi jos hakisin neidin pois, ettei viitsisi tätä enää enempää kiduttaa, olin saanut entisessä työpaikassani jo kahvitkin juotua ja sain sen pienen hetken omaa aikaa ja se riitti hyvin. Ajoin uimahallille ja tiskin takana olevalle miehelle kerroin, että pieni tyttäreni oli tätinsä kanssa uimassa ja odottelevat pukuhuoneessa, että haen pois, kun uimareissu ei tällä kertaa maistunutkaan. Mies naurahti ja sanoi avaavansa portin, että pääsen sisälle. Siellä oli hiljainen tyttö, tätinsä sylissä, vaatteet päällä kun serkkutytöt häärivät ympärillä uimapuvuissaan ja malttamattomina odottivat että pääsisisvät takaisin altaaseen. Oli aika huvittavaa, mutta huomasin, että Milla oli väsynyt, ehkä sekin vaikutti tuohon kokemukseen. Hyvästelimme tädin ja serkut, kävelimme autolle ja heti, kun pylly kosketti istuinta, oli silmät jo neidillä kiinni ja uni taisi tulla melko äkkiä sen jälkeen.

Pitääpä yrittää eri aikaa ensi kerralla, koska jotenkaan en usko, että tämä oli nyt tässä 😀 Ehkä jopa itse uskaltaudun mukaan ensi kerralla, eli sitten kun vauva on syntynyt, jälkitarkastukset on tehty ja ehkä muutama kilokin olisi hävinnyt, että saisin sujautettua jotain päällekkin 😀