Toinen sokerirasitus takana, ihan yks vastenmielisimmistä asioista mitä tiiän. Ei siis vain sen litkun takia tai neulojen, vaan se mummo invaasio. Erehdyin istumaan naulakon viereen ja sain kuulla melkein joka tädiltä, kuinka nyt riisutaan takki pois, mihin se lakki laitetaan talteen ja tietty nythän on kylmä myös. Ja jos se ei riittänyt niin  istuivat niin kiinni munuun, vaikka tilaa oli runsaasti ja kertoivat miksi ovat tulleet ja mitkä hoidot on nyt päällä. Ei siinäkään mitään muuten, mutta olisi edes mukava jos esittelisi itsensä ensin tai edes tervehtisi merkiksi siitä, että nyt muuten jutellaan 😀

Jos vielä- joskus tehdään lisää lapsia, niin en mene sokerirasitukseen, jos nämä arvot ovat ok. Sekin vielä. Mitä jos ei olekkaan ja iskevät insuliinipiikit noiden klexane piikkien kaveriksi. En kestä.

Aamun kohokohta oli autossa nautittu trippi, rusleipä juustolla, pikku pakkanen ja auringon paiste. 

Myöhemmin vielä neuvolaan ja saan varmaan tuloksetkin samalla reissulla. Ehkä en halua tietää 😀