Yli puolenvälin jo mennään, hui! Kyllä se aika menee nopeampaa kun esikoisen kanssa, toki eka kerta on aina eka kerta ja raskaudestaan on paljon kiinnostuneempi, kun se on niin uutta. Samaa en voi sanoa tästä raskaudesta, kun on ollut kaikin puolin niin helppo. Poika ei paljoa olemassaolostaan ”huutele,” todella rauhallinen yksilö. Vaikkakin potkut on alkanut tuntumaan nyt enemmän ja liikuskelee pidempiä aikoja kun aikasemmin.  En yhtä ahkerasti laske viikkoja ja joudun joka kerta kaivamaan vau:n raskauskalenterin, että tiedän missä mennään.

Neuvolassakin kaikki oli hyvin, vaikkakaan eihän siellä paljon mitään tehdä. Jutustellaan, otetaan hemoglobiini, tarkistetaan virtsa, käydään puntarilla, mitataan verenpaine ja kuunnellaan sydänäänet. Tärkeäähän se on, mutta ehkä jo toisen kanssa, voisi olla harvemmin käyntejä. Painoakaan en ole keränny yhtään. Päinvastoin, olen vieläkin alle sen mitä olin alkuraskaudesta ja se on hyvä juttu, kun ylipainoa kuitenkin on runsaasti.

Sitten olen pohdiskellut, että miten kahden lapsen kanssa pärjää, kun ei niillä kuitenkaan synkaa rytmit ja molemmilla on erilaiset tarpeet. onhan kautta aikojen aina pärjätty, mutta ei sitä oikeen ymmärrä ennen kun se sattuu omalle kohdalle. Joten nyt teiltä useamman lapsen äideiltä hyviä vinkkejä kotiin, autoiluun, kauppareissuille jne. Kaikki apu on tervetullutta.