Synnytyksestä

Paljon ei ole kerrottavaa, koska synnytyskertomus paperillakaan, ei täyttänyt edes puolta sivua ja kätilökin oli sitä mieltä, että hyvä ettei alkanut jo keksimään siihen paperiin tekstiä, kun jäi niin lyhyeksi 😀

Eli luovuin kokonaan hermoilusta ja menin 1.12. ostamaan pähkinöitä ja limsaa ja ajattelin, että menen saunaan ja rentoudun kunnolla. Olo olikin aika hassu koko illan, mutta en edes ajatellut mitään synnyttämistä, mutta en ololtani pystynyt mennä nukkumaan.

1:45 alkoi supistamaan ja väliä 3-5min. Käskin Mattsin soittamaan abmulanssin ja jäimme sitä odottelemaan. Matts sai jäädä Millan kanssa kotiin, koska hän nukkui, enkä halunnut häntä herättää, koska oli nukkunut aika levottomasti muutenkin. Ambulanssi tuli aika nopeaa ja siellä oli kaksi mukavaa herraa minua odottelemassa. Sairaalaan päästyämme jouduimme kulkemaan ensiavun kautta, koska keskussairaalan pääovi suljetaan 20:00 jälkeen. 

Kuski halusi ehdottomasti, että hän lykkää minut pyörätuolissa, koska hänen vaimonsa ei aikoinaan siihen suostunut ja lapsi olikin syntyny tutkimushuoneeseen 😀 Ensiavun aulassa oli jokin tilanne päällä ja jostain kuulu ”Sieltä tulee kaksi raavasta lanssimiestä auttamaan.” Minua lykännyt kuski tuumasi vain ”Nyt ei kerkee tai muuten meitä on tässä kohta yksi lisää.” Alkoi naurattamaan, mutta se onneksi laukaisi jännitystäkin, koska vähän alkoi jännitäämään, sllä tajusin sen oikeasti, että kohta synnytän ja olen ihan yksin.

Pääsin tutkimushuoneeseen ja sieltä aika nopeaa saliin, koska Millan kanssa synnytys kesti vain 3,5h, niin kätilö ei halunnut, että tulee yllätyksiä. Saleissa oli ruuhkaa ja jouduin olemaan paljon yksin, vaikka aina joku kävi kurkkaamassa ja seuraamassa onko synntys edennyt yhtään ja pyytelivät anteeksi, että ei koko ajan ehdi joku olemaan paikalla ruuhkan takia. Tulimme siihen tulokseen, että täysikuu saanut tänä yönä vesiä menemään 😀 Aulassakin oli kuulemma äitejä jonottamssa, mutta heillä ei ollut hätää.

Tuli kamala tarve saada jo jotain lievitystä ja tiesin, että kohta mennään ja lujaa. Sain ilokaasua, mutta ei se auttanut, mutta yritin sillä kuitenkin vähän helpottaa oloani ja kieltäydyin useamman kerran suihkusta, mutta lopulta menin kuitenkin ja olin 4.5cm auki. Ei sielllä kauan tarvinnut olla, kun soitin jo kelloa ja kerroin kuin aolisi pakko saada kohta ponnistaa. 

Pääsin sänkyyn ja sain luvan ponnistaa ja kalvot puhkesivat, piti melkein heti ponnistaa uudestaan ja en edes ymmärtänyt heti, kun kätilö jo sanoi ”Pää on jo ulkona.” Perään kolmas ponnistus ja minua jo onniteltiin 4:12… Sanoin ”Onneksi se tuli niin nopeasti, en olis varmaan jaksanut kauempaa.” Kätilö nauroi. 

Eli koko synnytys kesti supistuksien alkamisesta 2h27min ja ponnistusvaihe kaksi minuuttia. Aivan uskomatonta. Poika oli vähän sinertävä naamasta, koska napanuora oli ihan hetken kaulan ympärillä, mutta hän parkui ja kaikki oli hyvin. Muutamalla tikillä selvisin, kuulemma vain pintanaarmuja, mutta ei ollut ihmekkään, kun noin vauhdilla tuli.

4.12. Päästiin jo kotiin.

Tänään 5.12. Milla tuli mummulta ja vaarilta kotiin ja kyllä hän ihmetteli pientä veljeään. Ensin oli vähän huomion hakmeista ja kiukuttelua lyhyiden päiväunien vuoksi, mutta nyt iltaa kohden on kaikki reilassa ja sisko noukkii Atten tuttia jos se putoaa, silittää päätä jos itkee ja sanoo ”oooi beibi.” 

On tämä ihanaa ja raskasta, mutta nautin silti joka hetkestä <3