Tyttö on saanut äitinsä puheenlahjat…

Tai sitten saattaa mammakin jäädä toiseksi, olen siis tunnettu siitä, että puhun koko ajan. Jos tulee liian hiljaista edes hetkeksi esim. Kahvipöydässä on minun sanottavaa jotain, en tiedä mistä johtuu. Ilmeisesti puheenlahjani on tarttunut myös Millaan. Juttua tulee taukoamatta, enää vain osa puheesta on täyttä japanin kiinaa. Muodostaa jo lauseita, mutta vaikka puhun ruotsia hänelle, niin suurinosa sanoista ovat suomeksi, johtuen ehkä suomenkielisistä lastenohjelmista, onneksi sentään ymmärtää ruotsia. 

Iltaisin sängyssä luetellaan kaikki tutut ja sukulaiset nimeltä ennen kun voi alkaa nukkumaan. 

Milla istuu puhelin kädessä ja aikoo soittaa vaarille ”Mijja soittaa vaajalle, moi” ”Vaaja soittaa”

Millan nokkamuki vieri sohvan alle ”voi pershi.” Ehkä pitää vähän kiinnittää huomiota omiin sanomisiin, vähän silti nauratti 🙂

Oltiin kesällä maalla minun tätini Tinan luona ja Tina kävi näyttämässä lehmiä ja nakkasi yhden päälle ruohoa. ”Tina kasta muu, oi oi oi” samalla Milla heristää sormea.

Jos jonkun pitää vaikka piirtää Millan kanssa, Milla taputtaa lattiaa ja sanoo ”pappa ishtuu, pappa piirtää kissa” ja niitä kissoja piirretään sitten puolituntia. 

Näitähän riittää, mutta ei paljon hiljaisia hetkiä tässä kaksiossa enää ole, kun äiti ja tytär pääsevät vauhtiin.