Valvotaan sitten…

Olen yrittänyt laittaa pikku-Millan nukkumaan yhdeksän aikoihin illalla, niin että nukkuisi edes sellaseen kellonaikaaan asti, jota voi jo kutsua aamuksi eikä aamuyöksi. Eilen mentiin sitten kahdeksan aikaan nukkumaan… ja herättiin neljältä.  Oli pappan vuoro ”valvoa,” mutta ei saanut pikkuista nukahtamaan enää, niimpä sain mennä… en minäkään onnistunut. 

Neljästä asti n. 10min pätkiä nukkui sylissä, mahan päällä, vieressä, omassa sängyssä ja ne hereillä olot täyttyivät itkusta ja huudosta.

Nyt kello on 11:30, eikä yksiäkään päiväunia ole nukuttu.  Minä sain onneksi nukkua muutaman tunnin, kun pappa heräsi tekemään aamutoimia Millan kanssa. Luojan kiitos ilman sen suurempia yhteenottoja säästyttiin tällä kertaa. En olisi jaksanut kiukkuista lasta ja kiukkuista miestä, jotka ovat vielä samasta puusta veistetty.