Lately I have…
Viime lauantain keilailuilta oli aivan mahtava. Oli ihan mielettömän hauskaa, en edes muista milloin oisin nauranut noin paljon ja niin vapautuneesti. Mahtavaa päästä välillä tyttöporukalla viettämään iltaa. Otettiin parit siinä keilahallilla meidän vuoron jälkeen, ja jatkettiin siitä Tomppaan. Mietittiin siinä tovi seuraavaa siirtoa, kunnes sain eräältä tietyltä viestin että se on Hospodassa. Sinne sitten… 🙂 Pettymys oli kuitenkin valtaisa kun ei sitä kuitenkaan näkynyt – ne olikin jo ehtineet siirtyä Kouvolaan. No, meillä oli oikein lystikäs loppuilta omalla porukalla kuitenkin. Piti olla eräät jatkotkin mutta kadotin yöllä yhteyden tähän erääseen, olin siitä sunnuntaina vähän harmissani. Tilanne selkiytyi onneksi sunnuntai-iltana, joten kaikki hyvin. 🙂
Oisin makaillut varmaan koko sunnuntain ellei Lassi ois soittanut mulle ja pyytänyt mukaansa kattomaan Kouvola-Kuusaa -väliä ajanutta Ukko-Pekka-höyryveturia. Se oli kyllä hieno, oisin kovasti halunnut kyytiinkin! No, veturin uusi kotipaikka on Kouvolassa että ehkä joskus vielä pääsen. 🙂 Sitten käytiin vielä markkinoilla syömässä muurinpohjaletut.
Maanantai taisikin mennä pitkälti löhötessä porukoiden luona. Korjaamolta soitettiin että autoa ei saa ainakaan ennen perjantaita, remonttia pitikin tehdä odotettua enemmän. 🙁 Kaikki lomasuunnitelmat saa siis unohtaa… Onneks pääsin illalla Seren kyydillä body combatiin että sai ajatuksia vähän muualle!
Tää päivä on menny täysin kotinurkissa. Oon pessyt pyykkiä ja yrittänyt valikoida kirppikselle meneviä vaatteita. Päivän kohokohta oli kun kävelin kauppaan ja siitä Hospodaan syömään, jee. Luin päivällä Facebookista että meidän Hotti, 12 v., oli kuollut tänään. On ollut siis melko surkea olo. Kuolemasta sekä siitä että porukat ei oo vieläkään kertoneet mulle asiasta – on tosi kurjaa lukea netistä tommosista asioista jonkun muun kirjoittamana. 🙁
”Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.
Sinä tulet surulliseksi – minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.
Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta.
Et haluaisi minun kärsivän, mutta
kun aika koittaa, anna minun mennä.
Vie minut sinne missä he auttavat minua,
mutta pysy luonani loppuun asti.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.
Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat,
se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä – me kaksi näinä vuosina.
Saanko lähteä nyt?
Luuletko, että hetki on oikea?
Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt.
Saanko siis astua toiselle puolen
ja vapaaksi päästä?
Aluksi en tahtonut lähteä,
taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua
kohti lämmintä ja elävää valoa
tahdon lähteä.
Tahdon todella. On vaikeaa jäädä.
Parhaani yritän ja koitan hetken tässä olla.
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.
Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana.
Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua.
Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi
ja päättää tämä elämä luonasi.
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,
ja sano sanat, jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua pois.”
Heippa Hotti-kulta.
