Kesätreenit ja liikuntakeskusten kesäaikataulut
Hellurei. Ensinnäkin, en tiedä kuka tai ketkä ovat jakaneet minun edellisen introvertti-avautumiseni Facebookissa, mutta kiitos tykkäyksistä. Luultavasti näitä minun höpinöitä lukevat pääosin jumppatoverini, mutta big thanks muillekin blogin puolelle eksyneille.
Ohjaajiemme ryhmässä heräsi hetki sitten aktiivinen keskustelu siitä, kuinka sekä ryhmäliikkujat että liikunnanohjaajat usein palautuvat huonosti ja lepoa tulee liian vähän. Liikunnasta tulee usein yksipuolista ja määrät kasvavat helposti valtaviksi. Kolme combat tuntia ja kolme pumppia voi olla usealle asiakkaallekkin normi ”viikkosetti” eikä sitä täydennetä millään muulla. Mietin tätä just tällä hetkellä, kun aletaan menemään kohti kesää ja liikuntakeskukset tuppaavat supistaa tarjontaansa varsinkin ryhmäliikuntatuntien suhteen juuri kesäisin. Duracell-pupujen on vaikea hellittää ja irroittaa tutusta tiistain bodypump-tunnista edes heinäkuuksi, ja monelle ohjaajallekin loman pitäminen tai tuntien karsiminen tuntuu mahdottomuudelta. Liikunnanohjaamisella ei Suomen maassa usein rikastu, joten jos tätä pitää kokoaikaisena työnään, voi lomailu taloudellisistakin syistä tuntua haastavalle. Suurimmalle osalle se on (onneksi) yhä edelleen vain extra-jobi ja rakkain harrastus, mutta silti niistä omista tunneista tunnutaan usein pitävän kynsin hampain kiinni vielä heinäkuussakin.
Itse olen onneksi tajunnut sen, että minulle tekee enemmän kuin hyvää ottaa puolet omista tunneista kesää kohti pois. Ainakin tähän mennessä asioilla on ollut tapana pakkaantua räjähtäväksi kasaksi juuri kesää kohti omassa elämässäni, ja täten tuntien karsiminen on tuonut hyvää hengitystilaa ja extrasaumaa arjen askareisiin. Täten takaan sen, että hommassa pysyy aito palo lajia kohtaan ja että teen sitä ainoastaan juuri siitä syystä, että rakastan sitä enkä siksi että minun olisi pakko.
Samalla vähennän yleensä myös liikunnan määrää, ja kroppani kiittää juuri tästä. Se, mikä tuntuu meille himoliikkujille ja ikijumppaajille olevan erittäin vaikea ymmärtää on se fakta, että huippu-urheilijoillakin on erilaisia kausia harjoittelussaan. Täyttä lepoa, maximi-intensiteettiä ja sitten hetki kevyempää. Silti kuvittelemme, että meille sopivin vaihtoehto olisi vetää sitä samaa maximisykkeen tavoittelua 365 päivää vuodessa?
Jos tuntien karsimisen tai vakkaritunnin puutteen tilalle ei saada täydellistä lepoa, niin mitäs sitten? Itse ainakin ohjaajana nautin mahdollisuudesta saada käydä muiden tunneilla näinä hetkinä. Mikään ei ole minulle sen parempi oppikoulu, kun saada käydä toisten (huippujen) tyyppien tunneilla. Sieltä voi poimia niin paljon vinkkejä ja heittoja omaan ohjaamiseen ja saada maistaa sitä kuuluisaa omaa lääkettään aina välillä (lavalla tehdessä ne punnerrukset menee heittämällä suorinvartaloin, mutta siellä lattialla ne tuntuukin 10-kertaa raskaammilta… miten?). Siksi kehotan tekemään saman myös asiakkaana: jos sinun vakkarijumppasi jää nyt kesällä pois, anna myös toiselle ohjaajalle mahdollisuus. Ehkä tunti korvataan kesän ajaksi vierailevalla tähdellä tai uudella ohjaajalla, kellä saattaa olla uusia jekkuja taskuissa. Tai mikäs sen parempaa, kun keksiä kesän ajaksi itselle uusi harrastus. Ehkä sitä voisi saada kaverin messiin, ja ostaa kymppikortit Allas Sea Poolille tai paikalliselle toiminnallisen harjoittelun salille. Oletteko aina halunneet kokeilla kiipeilyä, mutta väittäneet ettei teillä ole aikaa? Vaihtakaa kesälukkarista puuttuva compsu siihen kiipeilyharrastuksen kokeilemiseen. Oletko luvannut itsellesi, että edes yrittäisit ihastua joogaan ja oikeesti r-e-n-t-o-u-t-u-a siinä hetkessä etkä miettiä sitä sykepiikkijumppaa jonka skippasit joogan takia? Ehkäpä tämä on sun mahdollisuus juuri siihen! Tai mikä parasta, jos sää sallii ja luonto hellii sinua: lepää, pakkaa ratikalle uikkarit ja pyyhe ja polje iltauinnille lähimmälle järvenrannalle. Osta uusi Magnum-tuutti, vaikka olisikin ihan tavallinen maanantai ja rentoudu ilta-auringossa mattolaiturilla. Just sellaisista loppukesän illoista meitsi ainakin unelmoi jo nyt. Siihen mennessä taidan korvata puuttuvat jumppani venyttelyllä (tämä on lupaus, kääk) ja Mickiksen sparrauksella box-tunneilla.
Mä jatkan tän viikonlopun taas vielä gradun kirjoittamista ja relaan intialaisen ruoan merkeissä hyvässä seurassa.
Nauttikaa viikonlopustanne!
<3Siiri