Hejhej bloggen, comeback

Tälle ensimäiselle postaukselle löytyisi varmasti kymmenen parempaa ajankohtaa kuin tämä univajeella varustettu keskiviikkoilta, jolloin tämän Pirkon pitäisi olla jo pikku hiljaa unten mailla. Viimeisimmästä blogistani ja viimeisimmästä postauksestani on hirmuisesti aikaa, varmaan yli viisi vuotta jo. Bloggaamisen pariin paluu on kihelmöinyt läppärini näppäimistöllä jo yli vuoden ajan, mutten ole osannut päättää kummalla kielellä (suomeksi vai ruotsiksi) kirjottaisin ja mihin portaaliin kirjottaisin tarinoitani teksiksi. Kokeillaan nyt Lilyssä ja suomeksi, ainakin alkuun. 

Tänne haluan kirjoittaa juttuja, jotka ovat liian pitkiä instagrammin caption-osioon raapustettaviksi. Ajatuksia, kokemuksia, kommelluksia ja salaisuuksia kaikkein rakkaimmasta harrastuksestani, ryhmäliikunnan maailmasta. Haluan myös jakaa arkielämäni mietteitä (niin pieniä kuin suuria) siitä, miten yhdistää näin aikaa- ja energiaa vievä harrastus kokopäiväisiin opintoihin ja/tai töihin – onnistuuko se? Antaako se yhtä paljon kuin se ottaa? 

Tänä vuonna elämässäni on edessä muutosten vuosi, sillä suunitelmiini kuuluu tehdä comeback lätäkön toiselle puolelle. Aion pakata kimpsut ja kampsut kesän lopulla, ja kokeilla siipiäni Helsingissä. Kulttuurishokki, kaverishokki ja perheshokki, tervetuloa viiden vuoden jälkeen Uppsalassa ja Tukholmassa asusteltuani. Blogini ei siis ole tarkoitus räjäyttää lukijalukuja tai lisätä liikennettä grammini puolelle – vaan ensisijaisesti tämä sivusto toimii omana päiväkirjanani rakkaan harrastukseni tukena. Ajatus siitä, että tästä sivusta ja päiväkirjastani voi olla apua, huumoria tai inspiraatiota muillekin pistää silti hymyn huulilleni. Toivottavasti saan teksteilläni luotua platformin, jota kautta myös te uskallatte rohkeasti jakaa ajatuksia, kokemuksia tai kysymyksiä jumppamaailman ja perus arjen askareisiin liittyen…

Kuullaan. Nähdään. Jumppaillaan ja nauretaan. 

<3Siiri